Euroopan keskuspankin rahapolitiikka herättää ristiriitaisia ajatuksia markkinoilla. Jos alasajettu korkotaso helliikin velkarahaa, luotonantoa ja sijoittamista se hankaloittaa. Korvaus korkoriskistä on turhan pieni.
EKP:n toimenpiteet ovat painaneet euroalueen lyhyet korot miinusmerkkisiksi. Keskuspankki pyrkii torjumaan deflaation vaaraa, joka koko ajan vaanii maailmantaloudessa. Pitkäaikainen deflaatio, eli rahan arvon nousu, johtaisi velanhoitokustannusten reaaliseen kasvuun, mikä puolestaan vaikeuttaisi velkojen maksua.
Toimillaan EKP haluaa myös kiihdyttää luottojen kysyntää. Ongelmaksi ovat muodostuneet pankkien kiristyvät vakavaraisuusrajoitteet, joiden takia pankit eivät pysty rahoittamaan luottoa kipeimmin haluavia asiakkaita. Asiakkaat, joita pankit mieluiten rahoittaisivat, eivät velkarahaa tarvitse.
Luottojen kysynnän kasvu on jäänyt euroalueella laimeaksi. Moni on toki hyödyntänyt matalaa korkotasoa velkojen korkomenojen pienentämiseen tai jälleenrahoitukseen. Investointihalukkuus on kuitenkin monien epävarmuustekijöiden takia vähäistä. Euroopan suhdannenäkymät eivät ole yksiselitteisen vahvoja, rakenteelliset uudistukset junnaavat paikoillaan ja poliittisten riskien uusi esiinnousu pelottaa.
Pankkien vakavaraisuusvaatimukset ovat tehneet myös likviditeetin hallinnasta varsinaisen taitolajin.
Pankit tarvitsevat likviditeettiä vastuidensa kattamiseen, mutta negatiiviset korot rokottavat kassavaroja. Negatiivisista koroista on tulossa rasite pankkien tuloksenteolle. Talletuksiakaan ei houkutella olemattomin koroin. Eurooppalaisten pankkien suunnalta kuuluu jo mutinaa.
Sijoittajalle jää vähemmän käteen
Korkotason lasku on ongelma säästämisessä ja sijoittamisessa. Vähäriskistä sijoituskohdetta, joka tarjoaisi pienintäkään tuottoa, on käytännössä mahdoton löytää. Saksasta kantautuu jo napinaa. Säästämisaste on maassa korkealla, eivätkä kuluttajat ole avanneet lompakkojaan kulutukselle.
Myös EKP:n rynnistys yrityslainamarkkinoille on kaksijakoinen asia. Keskuspankin kuukausittaisten ostojen määrä voi kahdessa kuukaudessa jopa ylittää Suomeen rekisteröityjen euroalueen yrityslainoihin sijoittavien rahastojen pääomat! Yrityslainat siis kallistuvat, mikä tietenkin ilahduttaa sijoittajaa.
Pidemmässä juoksussa voi tietysti kysyä, toteutuvatko keskuspankin ostot tasapuolisin hinnoin keskuspankin itsensä, eli euroalueen kansalaisten ja veronmaksajien, kannalta? Keskuspankin osallistuminen velkaemissioihin saattaa myös johtaa sen suosimiseen liikkeeseenlaskuissa ja muiden sijoittajien ylisuuriin tarjouksiin velkahuutokaupoissa.
Matala korkotaso on positiivinen asia kaikille velallisille. Jokaisen velkaeuron on kuitenkin antanut luotottaja tai sijoittaja.
Kirjoittaja on Evlin varainhoidon markkinastrategi ja mukana päättämässä yhteisöjen ja Private Banking -asiakkaiden varainhoitosalkkujen sijoituksista.
{{cta('d9b4029e-523e-49ed-ba94-fbe00512a36a')}}
Tomas Hildebrandt
