Kullan sijoituskysyntä on ollut viime ajat vahvaa ja kullan nimellinen hinta on tänä vuonna saavuttanut uuden huipputason. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kullan ja hopean hinnat tulevat tulevaisuudessa olemaan selvästi korkeammalla kuin mitä ne ovat tällä hetkellä.
Klassisina pääsijoitusluokkina pidetään yleensä korkosijoituksia, pörssiosakkeita, noteeraamattomia yhtiöitä ja kiinteistöjä. Näiden lisäksi on kuitenkin olemassa myös viides kategoria, välillä ehkä vähän unohtunut, mutta sitäkin perinteisempi, eli arvometallit. Arvometalleja ovat kulta, hopea ja platinaryhmän metallit, ja näistä suurin ja kaunein on tietenkin kulta.
Sijoittajan näkökulmasta arvometallien suurin ero perusmetalleihin on se, että arvometallit ovat teollisten ja muiden loppukäyttökohteidensa lisäksi myös aina olleet sijoituskohteita sellaisinaan.
Kultaan tai hopeaan voi sijoittaa joko suoraan tai kuten Evli Silver and Gold -osakerahastossa, eli kultaa tai hopeaa louhivien kaivosyhtiöiden kautta. Molempien sijoitustapojen menestys on lopulta ratkaisevasti riippuvainen metallin tulevasta hintakehityksestä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kaivosten arvonheilunta ja riski on mittaluokaltaan suurempaa kuin metallien.
Arvometallikaivoksen arvo määräytyykin ennen kaikkea sen louhiman metallin hintakehityksen perusteella. Kun kullan markkinahinta nousee, kaivostoiminnan tulos kasvaa ja omistettujen esiintymien laskennallinen arvo nousee. Kun metallin hinta puolestaan laskee, muutos on päinvastainen. Melko usein tämä muutos on selvästi voimakkaampaa kuin metallin hinnanmuutos.
Pitäisikö jokaisella olla kultaa salkussa?
Miten ja miksi kultaan nyt sitten kannattaa lähteä sijoittamaan?
Itse olen suosinut sellaista lähestymistapaa, että varataan jokin pienempi osa salkusta kultasijoituksiin ja että tämä osa koostuu sekä kullasta että kultakaivoksista. Samalla on hyvä muistaa, ettei kannata unohtaa hopeaa ja platinaryhmän metalleja. Kuten kaikessa sijoittamisessa, on aina tärkeää käyttää harkintaa ja muistaa hajauttaa. Tämä koskee myös kultaa ja aivan erityisesti kultakaivossijoittamista.
Huomionarvoista on kuitenkin, että kulta liikkuu usein osakkeista ja joukkovelkakirjoista riippumattomana, mikä voi tarjota suojaa markkinoiden heiluntaa vastaan. Arvometallisijoituksella, joka koostuu esimerkiksi sekä kultaharkoista että näitä louhivista kaivoksista, onkin edellytyksiä antaa sellaisia hajautushyötyjä sijoitussalkkuun, jotka poikkeavat monesta muusta omaisuusluokasta.
Kultaharkko ei maksa korkoa tai osinkoa ja sitä voidaankin siksi parhaiten verrata setelirahaan, mutta sillä keskeisellä erolla, että kullan edellytykset säilyttää ostovoimansa on paljon parempi. Historiallisesti kulta on säilyttänyt arvonsa pitkällä aikavälillä toimien näin suojana inflaation ostovoiman heikentymistä vastaan. Kultaa voidaankin pitää eräänlaisena supersetelinä ja kultakaivokset ovat näiden ”superseteleiden” painokoneita.
Esimerkiksi Suomen markalla oli aina 1970-luvun alkuun asti niin kutsuttu perusarvo, jonka mukaan osana silloista ’Bretton Woods’ -valuuttajärjestelmää yhden markan arvo oli 0,211 kultagrammaa. Jos sinulla tuolloin olisi ollut 1 000 nykyistä euroa seteleinä, olisi näiden nimellinen arvo tänään edelleen tuo sama 1 000 euroa kun taas 1 000 euron oikeuttaman silloisen ”perusarvon” mukainen kultamäärän vastaava arvo olisi tänään noin 88 000 euroa.
Sijoitussalkuissa kultaharkkojen rooli on tuoda vakautta ja olla eräänlainen vakuutus mahdolliseen rahan arvon heikkenemisen varalle. Rahan arvon heikkeneminen on puolestaan yleensä seurausta valtiontalouksien velkaongelmista ja rahan määrän kasvusta.
Kultaa kannattaakin pitää nyt silmällä ja uskon, että kullan arvo sijoituskohteena kasvaa.
Petter Langenskiöld
