Evlissä työskentelee useita henkilöitä, jotka ovat lähteneet muualle töihin vain palatakseen pian takaisin. Kolme paluumuuttajaa kertoo, mikä Evlissä veti takaisin ja millaista näkökulmaa muualla työskentely antoi niin rahoitusalaan kuin oman työn tekemiseen.
Ensimmäisen kerran Valtteri Ahti tuli töihin Evliin vuonna 2011. Hän eteni pääomamarkkinoiden strategista varainhoidon pääekonomistiksi, mutta kuuden Evlissä vietetyn vuoden jälkeen häntä alkoi kiinnostaa, millaista perspektiiviä rahoitusalaan ja omaan työskentelyyn voisi saada muualta.
”Halusin nähdä, mitä isommassa kansainvälisessä investointipankissa tehdään ja mitä kaikkea siellä voisi oppia”, hän kertoo.
Valtteri siirtyi tutkimusyksikön vetäjäksi ja sittemmin päästrategiksi suureen pankkikonserniin. Neljä vuotta rahoitus- ja pankkialan pohjoismaisessa jättiläisessä opetti paljon, mutta paluu pienempään ja ketterämpään taloon alkoi jälleen houkuttaa. Valtterin mukaan matalan hierarkian organisaatiossa pystytään olemaan luovempia ja mukautumaan nopeammin maailman muutoksiin.
Valtteri palasi Evliin vuonna 2021, tällä kertaa päästrategiksi. Vaikka talossa oli edelleen paljon tuttuja ihmisiä, myös Evli oli ehtinyt kehittyä neljässä vuodessa.
”Evli oli kasvanut valtavasti, aina ihmismäärästä tuotetarjontaan ja hallinnoitavaan varallisuuteen. Ehkä minun pitäisi lähteä useammin pois, kun silloin tämä kasvaa näin mieletöntä vauhtia”, Valtteri muistelee nauraen.
Työskentely kansainvälisessä investointipankissa oli Valtterin mukaan hyvä ja hyödyllinen koulu. Muualla työskentelyn annista hyötyykin koko yritys.
”Se, että näki, miten muualla tehdään asioita, on ehdottomasti muuttanut ja parantanut tapaani tehdä töitä. Uskon, että se on tuonut lisää ammattitaitoa ja kansainvälistä kokemusta myös Evlin allokaatioryhmään.”
Pienessä rahastoyhtiössä Evlin näki uusin silmin
Siinä missä Valtteri haki perspektiiviä rahoitusalaan suuresta kansainvälisestä organisaatiosta, asiantuntijana työskennellyt Carita Wikman halusi yhdeksän Evlissä vietetyn vuoden jälkeen lähteä katsomaan, millaista elämä olisi pienemmässä rahastoyhtiössä.
”Olin aina viihtynyt Evlissä. Tämä on monella tapaa hirveän hyvä talo ja täällä on kivat työkaverit, mutta back office -puolella hommaa oli todella paljon”, Carita muistelee.
”Kaipasin silloin jonkinlaista elämänmuutosta ja päätin hakea muualle. Menin pieneen rahastoyhtiöön ajatuksella, että pienessä yrityksessä saisin tehdä töitä monipuolisemmin.”
Pienen yhtiön arki kuitenkin yllätti: työtä oli todella paljon, eikä asiantuntijoiden apuna ollut juurikaan automaatiota tai edistyneitä järjestelmiä. Kun päivät kuluivat pitkälti tietoja käsin koneelle syöttäessä, Carita huomasikin kaipaavansa takaisin Evliin.
”Katselin taas Evliä uusin silmin ja ajattelin kaikkia niitä hyviä puolia, mitä täältä löytyy: kollegat ja tiimihenki ovat aina olleet täällä todella hyvät. Lisäksi täällä on asiakkaita kunnioittava asenne, mikä sopii omaan arvomaailmaani”, hän kertoo.
Puolitoista vuotta lähtönsä jälkeen Carita palasi Evliin asiantuntijaksi samaan tiimiin josta oli lähtenyt. Vaikka työ on pitkälti samaa kuin ennen, hän kokee saavansa vaikuttaa siihen entistä paremmin. Etenkin etätyön tekeminen auttaa siinä, että aikaa ja energiaa riittää myös työn ulkopuolella.
”Täällä saa vastuun lisäksi paljon vapautta. Tärkeintä on, että hommat hoituvat.”
Tutkijankammiosta käytännöllisemmälle uralle
Georgi Agiashvili aloitti Evlissä traineena vuonna 2017 ja vietti kaksi vuotta riskienvalvonnassa opintojensa ohella. Datatiedettä opiskellut Georgi halusi syventää ymmärrystään koneoppimisesta ja lähti tutkimusassistentiksi Helsingin yliopistoon.
Yliopistolla Georgi kuitenkin huomasi nopeasti, että kaipasi datatieteeseen numeroiden pyörittelyn lisäksi käytännön ulottuvuutta. Työ tutkijankammiossa oli usein myös varsin yksinäistä.
”Rupesin miettimään, että ei ehkä olekaan ihan minun juttuni vääntää pelkkää matematiikkaa. Datan pyörittely oli todella siistiä, mutta minulla oli samaan aikaan rahoituksen opinnot kesken ja mietin, saisinko nämä kaksi yhdistettyä käytännöllisemmäksi jutuksi”, Georgi kertaa.
Valmistumisensa jälkeen Georgi alkoi etsiä töitä yliopiston ulkopuolelta. Lyhyen teknologia-alan piipahduksen jälkeen hän palasi Evliin, tällä kertaa kvanttianalyytikoksi vastuullisen sijoittamisen tiimiin.
”Evli oli aikoinaan minulle ensimmäinen toimistotyö. Kun kerkesin pari paikkaa katsoa välissä läpi, ymmärsin, kuinka hyvä kulttuuri Evlissä on. Sopivuus on aina toki subjektiivista, mutta minulle Evlin kulttuuri on todella sopiva”, hän pohtii.
Georgin mukaan hänen nykyisessä työssään on parasta, että hän pääsee hyödyntämään osaamistaan laajemmin ja tekemisiin myös asiakkaiden kanssa.
”Evlissä kaikki tekevät töitä samaa päämäärää kohti, ja asioita ratkotaan yhdessä salkunhoidon, myynnin ja datatiimin kanssa. Täällä halutaan ymmärtää dataa ja pohditaan, mitä siitä saadaan irti.”
Parasta ovat ihmiset
Vaikka kaikilla kolmella paluumuuttajalla on omanlaisensa urapolku, kaikki listaavat paluunsa syyksi samat asiat: Evlin yrityskulttuurin, matalan hierarkian ja yrittäjähenkisyyden. Oli kyseessä päästrategi, asiantuntija tai data-analyytikko, kaikki kokevat saavansa oman äänensä kuuluviin.
”Aina voi mennä kysymään, vaikka kulmahuoneesta asti”, Carita kertoo.
Tärkein syy Evlissä viihtymiseen on kaikkien kolmen mielestä kuitenkin ihmiset. Yhteistyötä tehdään paljon, myös yli tiimirajojen.
”Täällä saa jatkuvasti olla tekemisissä eri tiimien kanssa, eikä kynnystä tiimien välillä ole. Aina tuntuu kuin menisi omalle porukalle juttelemaan”, Georgi kuvailee.
Valtterin mukaan mukavat työkaverit, kokeiluun kannustava ketterä kulttuuri ja alati muuttuva maailma takaavat, että Evlissä viihtyy.
”Evliläisiä yhdistää uteliaisuus, yritteliäisyys ja tietty integriteetti”, hän kuvailee.
