Tunnetusti yrityskaupat ja fuusiot ovat lähes takuuvarma tapa tuhota yrityksen arvoa. Ruotsalainen compounder-malli kuitenkin osoittaa, että kasvu on mahdollista myös yritysostojen kautta.
Kaikki kauppakorkeakoulun käyneet tietävät – ja tiedän tämän siksi että kuulun heihin itsekin – että yrityskaupat ovat lähes takuuvarma tapa tuhota yrityksen arvoa.
Tähän on syynsä, ja myös viime vuosikymmenten akateeminen tutkimus tukee väitettä. Ihmiset tapaavat ottaa Harvard Business Review’stä lukemansa todesta. On myös helppo nimetä tosielämän esimerkkejä siitä, kuinka yli-itsevarma, itsepintaisesti yritystä kasvattava yritysjohto ostaa jotakin, mikä jälkikäteen tarkasteltuna paljastuu vain -kasaksi ongelmia. Kuten Bayer silloin, kun se tosi, tosi kovasti halusi hankkia ja lopulta hankki Monsanton. Tai kun Microsoft osti Nokian matkapuhelimet. Tai kun Alcatel ja Lucent fuusioituivat vuosia aiemmin.
Ei siis ihme, että tutkijat ja tätä myötä laajempikin yleisö ovat skeptisiä yrityskauppoja - kohtaan.
Samaan aikaan Ruotsissa
Joidenkin sijoittajien kokemus yrityskaupoista on täysin päinvastainen. Isosti uutisoitujen jättifuusioiden lisäksi on toinenkin tapa kasvaa yritysostoilla.
Pienten yksityisten yritysten ostaminen on yllättävän monen ruotsalaisen pörssiyrityksen ydinstrategia. Tällaisia yhtiöitä kutsutaan usein compounder-yrityksiksi. Ne saattavat omistaa ja hallinnoida sadoittain yrityksiä ja haalia niitä tusinan lisää vuodessa haluamiltaan aloilta.
Siinä missä jokaisella compounder-yrityksellä on omat yksilölliset piirteensä, niiden toimintatapaa ja yritysostoja yhdistää muutama seikka:
- Ostokohteiden toiminta ei ole pääomaintensiivistä, mutta yrityksillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia kasvaa orgaanisesti.
- Kaupat rahoitetaan sisäisellä kassavirralla.
- Kohdeyhtiöt ovat hyvin hoidettuja yksityisiä yrityksiä (ei uudelleenjärjestelyjä).
- Ostokertoimet ovat selkeästi ostajan kaupankäyntikertoimia alhaisemmat.
- Ostettuja yrityksiä ei fuusioida tiivisti, vaan ne jatkavat usein toimintaansa itsenäisesti vanhan johdon alaisena ja vanhalla nimellään. Kustannushyötyjen sijaan synergiaetua saadaan ajan myötä jaetuilla pääkonttorifunktioilla ja yritysten välisellä jaetulla tiedolla.
Lifco: Yrityskauppoja ja operatiivista itsenäisyyttä
Otetaan esimerkiksi Lifco. Tämä ruotsalaisyritys omistaa lähes kaksisataa yritystä ympäri maailmaa. Kukin niistä erikoistuu yhteen emoyhtiön monista liiketoiminta-aloista aina hammasimplanteista rakennusteollisuuden raskaskalustoon. Vaikka Lifco ryhmittelee yrityksensä kolmeen liiketoiminta-alueeseen (ja kahdeksaan divisioonaan näiden alla), yksittäiset tytäryritykset toimivat itsenäisesti.
Yrityksen vuosikertomuksen mukaan ”Lifcon ainutlaatuinen etulyöntiasema on, että yhtymä tarjoaa vakaata ja pitkäkestoista omistajuutta pienille ja keskisuurille yrityksille. Kun ostamme uuden yrityksen, tavoitteenamme ei ole myydä sitä tulevaisuudessa. Emme myöskään yritä etsiä synergiaetuja emmekä koskaan ole uudelleensijoittaneet toimintoja. Idea on, että yritykset jatkavat toimintaansa kuten ennen Lifco Groupiin liittymistä ja siten tuottavat tasaista tuloskasvua.”
Yrittäjille operatiivisen itsenäisyyden säilyttäminen myymisen jälkeen on houkutteleva vaihtoehto siihen verrattuna, että ostaja puristaisi irti kaiken kustannussynergian. Väittäisin, että ”yritysostojen tuomat synergiaedut” ja ”operatiivinen itsenäisyys” sulkevat toisensa pois. Siksi tämä on Lifcon valtti neuvotteluissa.
Lifco järjesti listautumisannin vuonna 2014. Yritys ei kerännyt pääomaa silloin eikä ole tehnyt niin sen jälkeenkään. Se on yli kaksinkertaistanut liikevaihtonsa pörssissä ollessaan, pääosin yrityskauppojen ansiosta. Marginaalit ovat kasvaneet ja osakekohtainen tulos on yli kolminkertaistunut listautumishetkeen verrattuna.
Yrityksellä on siis tasaista näyttöä kasvusta yrityskauppojen avulla. Lifcon osakkeenomistajat ovat päässeet vuosittaisten osinkojen lisäksi nauttimaan erittäin suotuisasta osakkeen hinnankehityksestä, ja osakkeiden arvo on noussut yli 15-kertaiseksi seitsemän vuoden aikana.
Bufab: Perinteisiä yrityskauppoja ruotsalaisin maustein
Toisenlaista tapaa toteuttaa ruotsalaista compounder-mallia edustaa teollisuuden varaosia myyvä Bufab. Se ei ole lähellekään yhtä kaikkiruokainen kuin Lifco, vaan se ostaa yrityksiä omalta toimialaltaan. Se ei myöskään osta yhtä uutta yritystä joka kuukausi, vaan ehkä vain muutaman vuodessa. Synergiaakin haetaan laajemmin. Toisin sanoen Bufabin malli on lähempänä perinteistä markkinakonsolidaattorin toimintaa.
Bufab kuitenkin eroaa perinteisistä yrityskauppoja tekevistä toimijoista siinä, että se tuo neuvottelupöytään ruotsalaisia mausteita. Se ei painosta hankkimaansa yritystä sulautumaan vaan antaa ostokohteen määrätä tahdin. Synergiaa haetaan, mutta niitä haetaan liikevaihdosta eikä kustannuksista, ja yritykset pysyvät hyvin itsenäisinä.
Emoyritys ei oleta tietävänsä mikä toimii milläkin markkinalla, joten päätöksentekoa on jalkautettu paikalliselle yritystasolle. Yli 40 vuoden aikana Bufab ei ole tehnyt tappiota kertaakaan. Lifcon tavoin se on yli kolminkertaistanut osakekohtaisen tuloksensa viimeisten seitsemän vuoden aikana keräämättä lainkaan lisärahoitusta. Osakkeenomistajat ovat päässeet nauttimaan kahdeksankertaisesta osakkeen arvon noususta sitten vuoden 2014 listautumisannin.
Parempi tapa ostaa yrityksiä
Bufab ja Lifco ovat vain kaksi esimerkkiä ruotsalaista compounder-mallia toteuttavista yrityksistä. Yrityskauppoja tehdään usein ja ne tehdään hyvin, eli arvostuskertoimet ovat kohtuulliset ja ostettavilla yrityksillä on myös omaa kassavirtaa.
Pienten yritysten ostaminen usein – joissakin tapauksissa monta kertaa vuodessa – luo rutiineja ja tarjoaa näyttöjä sijoittajille. Toistot auttavat kehittymään ja luomaan yrityskaupoille kriteeristön, jossa myös pysytään. Emoyhtiöt eivät maksa liikaa hankinnoistaan ja tietävät, kuinka uusi yritys otetaan osaksi kokonaisuutta – tai ei oteta. Kun pystyy osoittamaan osaavansa jonkun asian erinomaisen hyvin, sijoittajat ovat valmiita maksamaan preemiohintaa huonommin pärjääviin kilpailijoihin verrattuna.
Siinäpä se. Useimmat yrityskaupat synnyttävät arvoa, ainakin ruotsalaisille yrityksille. Joten kun seuraavan kerran luet talousmediasta, kuinka osakkeenomistajien arvoa tuhottiin epäonnistuneen jättifuusion myötä ja kuinka tutkimusten mukaan se on lähestulkoon välttämätöntä, tiedät että asiat voi tehdä toisinkin.
Janne Kujala
