Vielä muutama vuosi sitten suomalaiset sijoittajat tähtäsivät vastuullisuutta hakiessaan yrityksiin, joiden päästöt olivat pieniä. Kuluneen vuoden aikana muutos sijoittajien käytöksessä on voimistunut. Samaan aikaan Yhdysvalloissa käytävä ESG-vastainen keskustelu on levinnyt hiljalleen myös Suomeen.
Suomalaiseen ESG-keskusteluun on noussut viimeisen parin vuoden aikana uusia näkökulmia. Vielä pari vuotta sitten toiveet keskittyivät lähinnä päästöjen pienentämiseen mahdollisimman pian. Silloin sijoituskohteiksi haluttiin yhtiöitä, jotka olivat jo valmiiksi vähäpäästöisiä. Nyt keskustelu on siirtynyt siihen suuntaan, että jos haluamme aikaansaada muutosta, on sijoitettava myös korkeapäästöisiin yhtiöihin, jotka ovat tekemässä muutosta.
Viime vuodesta lähtien inflaatio on ollut voimakasta ja korot ovat nousseet, mikä on johtanut siihen, että monien sijoittajien prioriteetit ovat muuttuneet hetkellisesti. Ukrainan sodan alettua monet, etenkin poissulkuja sisältävät ESG-tuotteet eivät ole myöskään olleet niin houkuttelevia tuottomielessä kuin esimerkiksi energiasektori. Tämän seurauksena sijoittajat ovat joutuneet miettimään, ovatko he valmiita hyväksymään mahdollisen, heikomman tuoton vain pitääkseen kiinni ESG-periaatteistaan.
Näen lisääntyneen keskustelun biodiversiteetistä positiivisena. Suomen toimialarakenne huomioiden kasvanut tietoisuus ja uudet näkökulmat ovat suotuisia, sillä useat yhtiöt toimivat korkeapäästöisillä toimialoilla, mutta ovat muutoksen eturintamassa ja globaalista näkökulmasta katsottuna jo hyvinkin vastuullisia.
Yhdysvalloissa ESG-keskustelu on kääntynyt negatiiviseksi, EU kiristää sääntelyä
Yhdysvalloissa poliittinen vastakkainasettelu ja polarisaatio ovat jo johtaneet paikoin todella vahvaan ESG-kielteisyyteen. Esimerkiksi 23 prosenttia republikaanien kannattajista näkee ilmastonmuutoksen merkittävänä uhkana, kun demokraattien kannattajista näin tekee 78 prosenttia. Tämä ajattelu valuu myös Eurooppaan ja Suomeen, ja meilläkin on jo kuultu ilmastonmuutokseen kriittisesti suhtautuvia puheenvuoroja.
Suomessa on toistaiseksi pysynyt maalaisjärki päässä, vaikka täälläkin ääripäät ovat olleet jo pidempään esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Mielestäni Suomen vahvuus on pyrkimys löytää yhteisymmärrys ja sopiva keskitie. Ääripäiden voimistuessa keskitie häviää näköpiiristä, vaikka se olisi toimivin ratkaisu. Polarisaation seurauksena vastuullisen sijoittamisen kehitysaskeleiden tekeminen hankaloituu, sillä lainsäädäntö ja regulaatio tarvitsevat keskitietä toimiakseen.
Suomessa vastuulliseen sijoittamiseen vaikuttaa suuresti EU:n kestävyyssääntely. Lähtökohtaisesti suhtautuminen on pysynyt positiivisena, vaikka Suomen kannalta sääntely on osittain haastavaa. Meillä on paljon korkeapäästöistä perusteollisuutta, jolla on iso merkitys taloudelle. Isopäästöiset sektorit, kuten kaivos- ja perusteollisuus, kärsivät sääntelystä eniten, sillä niiden muutokset ovat hitaita prosesseja. Toisaalta suomalaiset yritykset ovat tehneet jo pitkään paljon töitä ESG:n huomioimiseksi, koska sen edustamat arvot koetaan täällä tärkeiksi.
EU-tasoisen regulaation haaste onkin, että Euroopan sisällä on erilaisia maita ja sääntelystä on vaikea saada kaikille yhdenvertaista. Lisäksi pienillä mailla on huonosti sananvaltaa regulaation ja lainsäädännön luomisessa, minkä jotkut maat kokevat epäreiluksi.
Vastuullinen sijoittaminen ei ole mustavalkoista
Regulaatiosta voi olla montaa mieltä, mutta se auttaa yhdenmukaistamaan dataa ja raportointia, mikä helpottaa vertailukelpoisuutta. Sääntelyn ansiosta tehtyjen toimien arviointi pohjautuu dataan, mikä vähentää viherpesun mahdollisuutta. Lisäksi mitattavuus luo mahdollisuuden nähdä mihin ollaan menossa. Toinen sääntelyn hyvä puoli on se, että se asettaa valtioille ja yhtiöille paineita muuttaa asioita nopeammin kuin mitä ne ehkä muuten tekisivät.
ESG tai ESG-sijoittaminen ei ole mustavalkoista ja oikean tai väärän osoittaminen ei ole niin yksiselitteistä. Kritiikin esittämisessä ja skeptisyydessä ei ole mitään väärää. On hyvä, että asioita kyseenalaistetaan. Monilla asioilla on kuitenkin kiire, kuten taistelulla ilmastonmuutosta vastaan, eikä asiat helpotu, jos vain äärilaidat korostuvat. Ehkä ratkaisu on jossain keskivaiheilla.
Lisäksi tieto lisääntyy koko ajan, ja myös maailmanpolitiikan muutokset haastavat aiempaa ESG-ajattelua. Sodan nostattama keskustelu puolustusteollisuuteen sijoittamisen vastuullisuudesta on hyvä esimerkki siitä, kuinka omia näkemyksiään ja mielipiteitään saa tarkastella uudelleen, kun tilanteet muuttuvat tai tulee uutta tietoa.
Anna-Liisa Rissanen
