Säätiön varainhoito on pitkäjänteistä ja laadukkaasti suunniteltua. Säätiön varojen hoitoon kiinteästi liittyvä sijoitustoiminta ja sen suunnittelu ei muodosta poikkeusta sääntöön. Varojen sijoittamista koskevaa suunnitelmaa kutsutaan sijoitussuunnitelmaksi.
Säätiön on löydettävä toiminnallinen varainkäytön suunnittelun tasapaino useiden asioiden kesken. Tärkeintä on toki varmistaa ja turvata säätiön toiminnan jatkuvuus. Toiminnan turvaamisen jälkeen tulee pohdittavaksi varojen käyttö. Ei ole järkevää kasata ja makuuttaa itsetarkoituksellisesti inflaation syötävänä omaisuutta itse säätiössä vaikkapa liian varovaisen ja vaikuttavuudeltaan mitättömän jakopolitiikan vuoksi. Toisaalta taas varojenkäyttö ja sijoitustoiminta eivät saa aiheuttaa pysyvää varojen vähenemistä, joka taas vaikeuttaisi olennaisesti perustarkoituksen toteuttamista.
Varainhoito vaatii paksuja kivijalkoja. Kokonaisuutta silmällä pitäen kannattaa painottaa pitkiä linjoja ja jatkuvuutta. Vaikka säätiö on ikuinen, ei 40 vuoden sijoitustähtäimellä yksikään nykyinen asiamies ole enää paikalla! Oleellista on siis löytää tasapaino kestävälle varainkäytölle, sillä varainkäytön vaikuttavuudella ja sijoitusomaisuuden reaalituotolla on vahva riippuvuussuhde.
Säätiön sijoitustoiminta ja klassinen dilemma
Säätiön sijoitustoiminnan klassinen kysymys on, miten varallisuuden säilyttämisen ja sen tarkoituksenmukaisen käytön välillä tasapainoilu pitkällä aikavälillä onnistuu.
Laadukas sijoitussuunnitelma ottaa huomioon sijoituspolitiikan, joka luo pohjan koko varallisuuden hoidolle. Nykyaikainen sijoitussuunnitelma huomioi myös varainkäyttöpolitiikan, joka on sijoituspolitiikan ohella toinen säätiön toimintaa keskeisesti ohjaava tekijä.
Oleellista on siis löytää tasapaino säätiön kestävälle varainkäytölle. Varainkäytön vaikuttavuudella ja sijoitusomaisuuden reaalituotolla on siis vahva riippuvuussuhde.
{{cta('e7875f9d-b5ed-4ced-aefe-386316aa4c38','justifycenter')}}
