Rahaa saa huutamalla, arvoa ei

Viime vuosina sijoittajat ovat nauttineet melko hyvistä korkotuotoista, kunhan eivät ole rahojaan valtionlainoihin liikaa hassanneet.  Kolikon toisella puolella taas velalliset ovat hyötyneet matalista korkomenoista. Kun yhdistää yleisten kasvunäkymien parantumisen hiljalleen (?) nouseviin inflaatiolukuihin, voi tehdä valistuneen arvauksen, paineet koronnostoille kasvavat enemmin tai myöhemmin.

Nyt elämme tilanteessa, jossa varsin velkaisetkin yritykset ovat saaneet juoksutettua korkokulujaan alas lainoja uusimalla. Erityisesti halparaha-ilmiö on näkynyt asunto- ja kiinteistöbisnekseen liittyvissä yhtiöissä. Nyt on syytä olla tarkkana ja luottaa vain kokeneisiin toimijoihin.

 

Velan olemus

Velkaantuneisuuden syvempi ymmärrys on sijoittajalle tärkeää, sillä se vaikuttaa riskiin melko lineaarisesti.

Yksinkertaistettu ajatusjumppa valaisee asiaa:

Yhtiö A:lla ja B:llä taseen debet-puolet ovat identtiset. Markkina-arvo on 200. A:lla rahaa riittää, ja se toimii 100 prosenttisesti oman pääoman voimin, joten sen osakkeiden arvo on 200. B taas käyttää toimintaansa puolet (50 prosenttia) velkarahaa, joten sen osakkeiden arvo on 100.

Yhtiöillä pyyhkii hyvin ja niiden omaisuuden arvo nousee 10 prosenttia, eli yhtiöiden taseen vastaava-puolen markkina-arvo on 220. A on velaton, joten sen osakkeiden arvo on 220. Arvo nousi siis 10 prosenttia. Velkaantuneen B:n osakkeiden arvo on 120, eli sen arvo nousikin 20 prosenttia.

Oman pääoman tuotto on siis A:lla 10 prosenttia ja B:lla 20 prosenttia. Kuulostaako B hyvältä vaihtoehdolta nollakorkomaailmassa?

 

Koska reppu alkaa hiertämään?

Korontason noustessa alkaa velkaisella yhtiöllä reppu hiertää selässä ja hapot painaa jaloissa. Sijoittajan näkökulmasta yhtiön upside-mahdollisuudet pienenevät ja downside-riski suurenee. Hyvässä markkinassa velkavipu toki toimii, mutta markkinoiden notkahtaessa oma pääoma hupenee vauhdilla. Velkavipu toimii molempiin suuntiin, joten sijoittajan on syytä tutkia yhtiöt tarkkaan ja miettiä itse velanottoa omalla kohdalla rahoitus- ei sijoituspäätöksenä.

Edellämainitun esimerkin kautta on varsin inhimillistä ajatella velanoton tuovan parempaa tuottoa, mutta se perustuu osin  illuusioon, sillä parempi tuotto syntyy vain kasvattamalla riskiä samassa suhteessa. Vivutettua tuottoa ei koskaan pidä verrata velattomaan kilpakumppaniin, sillä riskit ovat täysin erilaiset.

Velkaa voi toki ottaa, kunhan tietää mitä on tekemässä. On hyvä muistaa että, mitä enemmän velkaa käytetään, sitä leveämmäksi niin sijoittajan kuin itse sijoitustenkin lopputulosten jakauma leviää. Fiksu sijoittaja välttää vauhtisokeutta parhaiten, kun kirjoittaa omat velkasääntönsä jääkaapin oveen permanenttitussilla.

 

 

{{cta('c43cdbaf-02f6-44f5-ba65-9de78db68e3f')}}