Palaako inflaatio vanhaan normaaliin?

Inflaatio on laskenut odotettua nopeammin

Inflaatio on laskenut nopeammin kuin juuri kukaan on odottanut. Lasku on ollut myös laaja-alaista ja kattaa Yhdysvallat, euroalueen ja Kiinan. Laskeva inflaatio tarkoittaa myös laskevia korkoja. Keskuspankkien kannalta maltillistuva inflaatio mahdollistaa vähemmän kiristävän rahapolitiikan, joka kuormittaa vähemmän talouskasvua. Markkina uskoo Euroopan keskuspankin (EKP) laskevan korkoja ja 12 euriborin laskevan vuoden päästä 2,33 prosenttiin.

Mihin inflaatio lopulta asettuu?

Mihin inflaatio lopulta asettuu, kun viimeisetkin koronapölyt on karistettu? Tai vaihtoehtoisesti, mitkä ovat inflaation pitkän aikavälin ajureita? Ovatko ne muuttuneet?

Taloustieteessä ajateltiin hintojen riippuvan rahan määrän ja tavaran määrän suhteesta

Noin vuosisata sitten taloustieteessä ajateltiin, että hieman yksinkertaistaen hinnat riippuvat rahan ja tavaran määrästä. Jos rahan määrä kymmenkertaistuu ja tavaran määrä ei muutu, täytyy myös hintojen kymmenkertaistua. Näinhän asian täytyy tietenkin olla. Milton Friedman herätti tämän tyyppisen ajattelun henkiin 1970-luvulla, ja lyhyen aikaa 1980-luvulla keskuspankit jopa yrittivät ohjata rahan määrää. Kokeilu oli fiasko ja viehättävä looginen ajatus rahan määrän tärkeydestä paljastui operatiiviseksi painajaiseksi. Monetaristinen unelma elää kuitenkin sitkeästi erilaisissa taloustieteellisissä ja rahoituspiirien kuppikunnissa.

Inflaation miettimisessä täytyy tukeutua vähemmän eleganttiin ja rönsyilevään narratiiviseen malliin.

Hyperinflaatio johtuu talouspolitiikasta

Äärimmäiset saavutukset vaativat äärimmäisiä tekoja. Hyperinflaatio, eli todella korkea inflaatio, edellyttää äärimmäistä talouspolitiikkaa. Suurin osa esimerkeistä liittyykin instituutioiden ja yhteiskunnan murenemiseen. Suurin osa hyperinflaatiosta tapahtui maailmansotien ja Neuvostoliiton romahduksen jälkimainingeissa.

Räikein tapaus on kuitenkin hyvin tuore. Vuoden 2008 marraskuussa Zimbabwen vuositason inflaatio oli 89,7 sekstiljoonaa (10^21) prosenttia. Näin suuria lukuja käsitellään yleensä muissa tieteissä kuin taloustieteessä.

Hyvin korkea inflaatio johtuu yllättävästä pulasta

Historiassa todella korkea inflaatio, mutta ei hyperinflaatio, on ollut seurausta akuutista pulasta, jonka on aiheuttanut ulkoinen shokki, kuten maailmansota, öljykriisi tai kulkutauti. Shokin on täytynyt olla nopea ja merkittävä ja johtaa selkeään pulaan tavarasta. Alla olevassa kuviossa on eri talouksien inflaation viiden vuoden liukuvia keskiarvoja vuodesta 1890 nykypäivään. Näemme, että kaikissa talouksissa korkea inflaatio ajoittuu edellä mainittujen shokkien yhteyteen.

Kriisiajankohtia yhdistää pula tavarasta. Sotien aikana siviiliväestö siirtyi siviilituotannosta sotatuotantoon tai sotimaan, mikä rajoitti kulutustuotteiden tuotantoa. Pienempi kulutustavaratuotanto tarkoitti korkeampia hintoja. Valtiot yrittivät ehkäistä hintojen nousua määräämällä sekä korko-, hinta- että palkkakattoja. Tästä syystä merkittävä osa tavarasta jaettiin jonottamalla tai harmailla markkinoilla. Öljykriiseissä rajoitetaan öljyn tarjontaa ja koronakaranteeneissa tavaran kysyntä räjähtää, kun kulutus siirtyy palveluista tavaraan. Tietenkin talouspolitiikalla on ollut myös tärkeä rooli inflaation syttymisessä.

Inflaatio tavanomaisissa oloissa

Markkinataloudessa hintojen nousua tukkii kilpailu. Korkeat katteet houkuttelevat alalle tuloa. Globaalissa tapauksessa analogi on globalisaatio. Kansainvälisen kaupan esteiden raivaus on tarkoittanut globaalin kilpailun lisääntymistä. Tavarainflaatio on ollut olematonta ennen koronaa ja inflaatio on ollut pitkälti palveluinflaatiota, joka on ollut turvassa globalisaation kilpailupaineilta. Globalisaatiota mitataan usein avoimuusindeksillä, jossa suhteutetaan globaali kaupankäynti maailmantalouden kokoon. Globalisaatio etenee, jos kaupankäynti kasvaa nopeammin kuin maailmantalous. Avoimuusindeksin kehitys vuodesta 1970 näkyy alla olevassa kuviossa. Globalisaatio on edennyt kovaa vauhtia, kunnes se pysähtyi vuodenvaihteen 2007–2008 finanssikriisin aikana. Globalisaatio ei ole kuitenkaan vähentynyt vaan kaupankäynti on kasvanut samaa vauhtia kuin maailmantalous. Protektionismi ei siis näy luvuissa.

Strategisen protektionismin nousu

Geopolitiikka vaikuttaa talouteen. Länsimaat ovat viime vuosien aikana estäneet strategisesti tärkeän teknologian viennin Kiinaan, mutta myös edellyttäneet, että strategisesti tärkeällä toimialalla toimivat yritykset perustavat tehtaita länsimaihin. Strategisesti tärkeitä toimialoja ovat esimerkiksi teknologisesti edistynyt puolijohdeteollisuus.

On täysin mahdollista, että strateginen protektionismi ja inflaatiota kurissa pitävä globalisaatio voivat elää epäpyhää yhteiseloa. Tämä johtuu siitä, että strategisten toimialojen tuotteiden osuus inflaatiosta on hyvin pieni. Suurin osa inflaatiosta on palveluinflaatiota, kuten asumiskustannuksia. Tavarainflaatiossa puolijohteet ovat mukana t-paitojen ja lelujen rinnalla. Kuluttajat eivät halua maksaa t-paidoista ja leluista enempää kuin ennen, eivätkä valtiot koe halpojen t-paitojen muodostavan strategista uhkaa. T-paidat ja halpa bensa johdattelevatkin seuraavaan tärkeään syyhyn, miksi inflaatio on tyypillisesti matala.

Ihmiset eivät pidä inflaatiosta

Inflaatio on hyvin epäsuosittua sekä länsimaisten äänestäjien että harvainvallassa asuvien kuluttajien keskuudessa. Korkea inflaatio tekee hallitsevasta tahosta epäsuositun. Tästä syystä esimerkiksi poliisivaltioissa hyvin tyypillisesti leivälle on määrätty hintakatto. Myös Pariisissa voisarven hinta on säännelty.

Hyvä esimerkki inflaation poliittisesta voimasta on Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenin kannatus, joka on hyvän alun jälkeen laskenut kuin lehmän häntä ja jäänyt sittemmin matalalle tasolle. Kyselytutkimusten mukaan amerikkalaiset ovat tyytymättömiä korkeaan inflaatioon. Matala työttömyys ei ole riittänyt auttamaan Bidenia, vaan inflaatio nakertaa hänen poliittista kannatustaan.

Vanheneva väestö nostaa inflaatiota

Maailmantalous nautti pitkään suotuisasta väestörakenteesta. Väestönkasvu hidastui perheiden hankkiessa vähemmän lapsia. Samaan aikaan ihmiset alkoivat elää pidempään. Tämä tarkoitti, että huoltosuhde parantui, eli työikäisiä oli paljon verrattuna lapsiin ja vanhuksiin.

Myös Kiinan liittyminen maailmantalouteen toi merkittävän lisäyksen globaaliin työvoimaan. Kiinan teollisuus on nykyään noin 30 prosenttia globaalista teollisuudesta. Maailmantalouden työikäisten määrän kasvu on hillinnyt palkkojen nousua. On ollut turha pyytää lisää palkkaa, jos samaa työpaikkaa on jonottanut naapuri tai tehdas on voinut siirtyä Kiinaan.

Sama voima vaikuttaa nyt päinvastaisesti. Suurten ikäluokkien siirtyessä työvoimasta eläkkeelle huoltosuhde heikkenee. Uutta Kiinaa ei ole liittymässä maailmantalouteen. Niukoista työntekijöistä kilpaillaan ja palkat saavat lisäpuhtia. Palkkainflaatio taas ruokkii palveluinflaatiota, johon globalisaatio ei vaikuta samalla tavalla kuin tavarainflaatioon.

Tekoäly madaltaa inflaatiota

Tekoäly on jokeri inflaatioyhtälössä. Parhaimmassa tapauksessa tekoäly tarkoittaa, että myös palveluala kokee tuottavuusloikan, ja moni palveluala voi joutua kansainvälisen kilpailun piiriin. Tekoäly voi siten hidastaa inflaatiota.

Tiivistelmä

Hyperinflaatio johtuu äärimmäisestä talouspolitiikasta ja hyvin korkea inflaatio akuutista tarjonnan pulasta, jota talouspolitiikka usein pahentaa. Normaalien olosuhteiden vallitessa kilpailu ja äänestäjien kammo ovat tyypillisesti tarkoittaneet maltillista inflaatiota. Kiinan nousu on johtanut strategiseen protektionismiin, mutta strategisesti tärkeät tuotteet muodostavat vain pienen osan inflaatiokorista. Valtaosa tavaroista, kuten t-paidat ja lelut, eivät ole strategisesti tärkeitä.

Inflaatio on tavarainflaation poissaolon takia ollut pitkälti palveluinflaatiota. Väestörakenne ei enää kahlitse vaan nostaa palveluinflaatiota, sillä työvoimasta on pitkästä aikaa jälleen pula. Tekoäly voi vesittää työvoiman niukkuuden luomaa palkkaneuvotteluvoimaa. Tekoäly mahdollistaa palveluiden kilpailuttamisen, jotka olivat aikaisemmin suojassa kilpailulta.

Inflaation kannalta merkittävimmät ajurit pitävät inflaation maltillisena tulevaisuudessa. Väestörakenteen muutos nostaa inflaatiota hieman, kun taas tekoäly voi laskea inflaatiota hieman. Väestörakenne on vääjäämätön tekijä, kun taas tekoälyn vaikutusta on vielä vaikea arvioida. Nettona inflaation pitäisi pitkällä aikavälillä olla edelleen maltillista, joskin väestön takia hieman korkeampaa kuin ennen.