Sijoittaminen ei ole metelöintiä ja osakekurssien perässä säntäilyä. Ei ainakaan Evlin Global Equities -tiimissä.
Tässä blogisarjassa syvennymme Evlin Global Equities –tiimin strategiaan ja päivittäiseen työhön. Global Equities -tiimi sijoittaa edullisesti hinnoiteltuihin yhtiöihin, joilla on hyvä pitkän aikavälin kassavirta ja velanhoitokyky.
Me Global Equities -tiimissä hoidamme osakerahastoja. Toisinaan korviimme kantautuu ihmettelyjä, että mitä siellä nurkkahuoneessa oikein tapahtuu vai tapahtuuko mitään, kun on niin hiljaista.
Ei täällä mitään mystistä tapahdukaan. Eikä ainakaan mitään kovin meluisaa.
Täällä nimittäin luetaan yritysten vuosiraportteja, pureudutaan tilinpäätöksiin ja varmistetaan, että analyysimme kassavirta- ja velkaluvuissa on kaikki tarvittava mukana. Tutkitaan, täyttävätkö ne niille asettamamme vaatimukset. Arvioidaan vielä, onko osakekurssi yrityksen suoriutumiseen nähden riittävän edullinen. Jos on, osake hyväksytään salkkuun. Ostetaan osaketta, ellei sitä ole jo salkussa. Myydään ne, jotka eivät pääse kriteereistämme läpi. Tehdään systemaattisesti sovittua työtä sovitulla prosessilla. Ei siinä sen kummempaa.
Keskusteluja ja rajanvetoa
Välillä toki puhutaankin. Jollekin voi tulla eteen erityisen kinkkinen tapaus, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kollegoiden tukea. Silloin keskustellaan, miten kukin tähän ongelmaan tarttuisi ja sovitaan yhteinen linja vastaavien tapausten varalle.
Viime syksynä tutkimme esimerkiksi rajanvetoa velan ja osakepääoman välillä. Miten analyysissämme tulisi liikkeeseenlaskijan osalta kohdella sellaisia rahoitusinstrumentteja, joissa on sekä velan että osakkeen piirteitä? Kysymys taitaa aiheuttaa harmaita hiuksia myös kirjanpitostandardeista päättäville. Olisiko tarvetta selkiyttää kirjanpitosäännöksiä sen suhteen, mihin kohtaan tasetta mikäkin instrumentti kuuluu?
Toistaiseksi kysymys on ratkaisematta, sekä meillä että standardeista päättävillä.
Meillä jotkut ovat olleet jo vuosia sitä mieltä, että jos rahoitusinstrumentti muistuttaa tarpeeksi monelta osin osaketta, sitä ei kannata luokitella velaksi. Yksi haastaa tämän näkemyksen. Hän on sitä mieltä, että velka on velkaa, kääri sen sitten minkälaiseen pakettiin tahansa. Toinen taas punnitsee asioita jossakin ääripäiden välissä.
Tiimissämme kuka tahansa voi saada näkemyksensä läpi, kunhan se on hyvin perusteltu, looginen ja strategiamme mukainen. Vuosien varrella vastaavia rajanvetoja on tehty lukemattomia. Yleensä olemme taipuvaisia varovaisuuteen. Kokeilemme ”entä jos” -skenaarioita. Olisiko yritys kiinnostava sijoituskohde, vaikka käsittelisimme sitä ankarimman kautta?
Emme muodosta markkinanäkemyksiä
Toinen yhtä kiinnostava kysymys on se, mitä nurkkahuoneessamme ei tapahdu.
Täällä ei muodosteta markkinanäkemyksiä. Meillä ei ole hajuakaan siitä, mihin suuntaan osakemarkkina on menossa. Emme tee makrotalouteen perustuvia toimialaennusteita tai -painotuksia. Emme tiedä edes sitä, mihin suuntaan salkussamme olevien osakkeiden kurssit ovat menossa.
Siihen kuitenkin uskomme, että pitkällä tähtäimellä todennäköisyys hyvän tuoton saavuttamiselle kasvaa, kun ostaa hajautetusti salkkuun hyvää kassavirtaa tuottavien, hyvän velanhoitokyvyn omaavien, riittävän halpojen yritysten osakkeita ja ottaa huomioon vastuullisuustekijät.
Kaikki edellä mainittu päti viime vuoden maaliskuuhun asti. Sen jälkeen yksi asia muuttui: toimiston nurkkahuoneesta on hajauduttu ympäri pääkaupunkiseutua etätyöskentelemään. Muuten työ jatkuu ennallaan, mutta keskustelut hoidetaan nyt viestein ja kameran välityksellä. Ja kun ei se ruutu kuitenkaan ole ihan sama asia kuin yhdessä istuminen, kaivataan työkavereita ja sitä hiljaista nurkkahuonetta. Ei siinä sen kummempaa.
Marjaana Haataja
