Pohjois-Korean kriisin eskaloituessa markkinat pysyvät vielä suhteellisen viileänä. Etelä-Korean pörssi ja valuutta heikkenivät, mutta maltillisesti. Pitkää aikajanaa tarkastellessa muutoksia ei juuri erota huonojen talouslukujen aiheuttamista notkahduksista.
Kommentoidessani markkinan välinpitämättömyyttä potentiaalista maailmanloppua kohtaan, SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta osuvasti kysyi ”Kenen intresseissä on lyödä vetoa maailmanlopun puolesta? Jos se toteutuu, niin teoriassa saa rahat mutta käytännössä kuolee.”
Markkina, jonka tuotto on varmuudella ei mitään on tietysti mielenkiinnoton. Ei se edes ole markkina. Televisiossa seikkailevat maailmanlopun kyttääjät eivät osta kultaa ja vakuutuksia vaan varastoivat aseita ja antibiootteja.
Entä jos on olemassa edes mitättömän pieni todennäköisyys että maailma ei loppuisi ydinsodan myötä? Että joku olisi hengissä keräämään postapokalyptisen sadon?
Ajatellaan asiaa arpajaisina. Myyjä tarjoutuu hyvittämään arvan ostajalle 100 wonia, jos jokin ryhmä maita käy ydinsodan Pohjois-Korean kriisin seurauksena ennen vuotta 2020.
Paljonko ostaja olisi valmis maksamaan arvasta? Arvan hinta riippuu hänen näkemyksestään maailmanlopun todennäköisyydestä ja postapokalyptisesta saldosta.
On mahdollista, että konflikti laajenee Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välisestä selkkauksesta ja imee mukaansa Kiinan ja jopa Venäjän.
Jos on olemassa edes pieni mahdollisuus, että Tohtori Outolemmen kaltainen tapahtumasarja ei tapahtuisi, on arvalla arvoa. Se voi olla wonin, se voi olla jeonin, se voi olla vähemmän.
On ilmeistä, että arvalle olisi kysyntää. On vähemmän selvää, miksi kukaan haluaisi myydä arpaa. Sillä jos konflikti ei tapahdu, niin myyjä voi joutua korvaamaan todella suuria summia. 50 miljoonaa korealaista on ostanut sentillä arvan, joka korvaa 100 wonia.
Markkina on ratkaissut ongelman monistamalla itsensä. Luonnollinen esimerkki on katastrofivakuutusmarkkina. Vakuuttajat tarjoavat katastrofivakuutuksia maanjäristyksen, tulvan, Tsunamin ja jopa ihmisten aiheuttaman massatuhon seurauksena. Ihmisten aiheuttamia tuho kattaa terroriteot, mutta ei pienimuotoisia sotia.
Ongelmaksi muodostuu katastrofi tai katastrofit, joiden aiheuttama korvaussumma on liian suuri. Ratkaisu on katastrofin jälleenvakuutusmarkkina, jossa vakuuttajat vakuuttavat katastrofit edelleen. On olemassa vaara, että tämäkään ei riitä. Sitä varten on olemassa kolmas kerros, eli jälleenvakuuttajien vakuuttajat, jossa toimijoilla on maailmantalouden syvimmät taskut.
Taskut ovat syviä, koska toimijoilla on muutakin toimintaa mikä mahdollistaa valtavan taseen jolla voidaan korvata katastrofin jälleenvakuuttajat. Tunnetuin toimija katastrofien lopullisten jälleenvakuuttajien saralla on Warren Buffetin Berkshire Hathaway, joka tunnetaan suorituksistaan arvosijoittajana.
Vakuutusmarkkinaa ei ole olemassa sotien kaltaisille suurtuhoille. Lopullisten jälleenvakuuttajien tulisi olla taseeltaan todella suuria. Ongelma voitaisiin ohittaa jonkinlaisella riskiä jakavalla instrumentilla, jolloin vakuuttaja olisi vaikka konsortio yrityksiä. Todellinen este taitaa olla poliittinen. Kuka valvoisi ja pakottaisi kansainväliset vakuutusyritykset korvaaman sodan aiheuttamat tuhot?
Asiaan liittyy myös moraalikato. Jos sodasta hyvitetään korvauksia, kynnys sotia on matalampi.
Valtteri Ahti, pääekonomisti
{{cta('73b7b064-2ad7-4292-a13d-49f6c1acb633')}}
