Sijoitusvuosi 2018 päättyi varsin apeisiin epävarmuuden täyttämiin tunnelmiin. Pitkään jatkunut talouden ja osakemarkkinoiden nousukausi näyttää loppuvan. Usko parempaan tulevaisuuteen on koetuksella, kun maailmanpolitiikan ja -kaupan pelisääntöjä rukataan uusiksi.
Pelin muuttuessa on selvää, että jotkut häviävät ja toiset voittavat. Voittajat tuntuvat nyt olevan vähissä. Vasta kun pöly laskeutuu, aletaan nähdä, kuka tai ketkä selvisivät paremmin ja ketkä huonommin. Se ei välttämättä ole suurin tai vahvin, vaan se joka sopeutuu nopeimmin ja parhaiten uuteen toimintaympäristöön.
Muutosvoimia on monia: politiikka, teknologinen kehitys ja ympäristökysymykset ovat niistä merkittävimpiä.
Monissa maissa poliittista päätöksentekoa ohjaa entistä hajanaisempi ja epäyhtenäisempi äänestäjäkunta. Poliitikkojen tehtävä ei ole helppo. Toisaalta nykyisiä rakenteita on tarvetta varjella, ja toisaalta niitä pitää uudistaa. Ristiriitaisia mielipiteitä, näkemyksiä ja tavoitteita on lukuisia. Joko päätöksenteko halvaantuu, tai se repii ja rikkoo turhankin paljon olemassa olevaa.
Joissakin maissa eriävät mielipiteet hiljennetään. Toisissa maissa äänestäjät ovat kyllästyneet kykenemättömiin päättäjiin. Yhteinen ongelma haastajille on uskottavan vaihtoehdon puuttuminen. Visio tulevaisuudesta puuttuu.
Teknologinen kehitys on tuomassa suuria harppauksia monille toimialoille ja se voi tarkoittaa ihmistyön vähenemistä. Iso haaste silti automatisoinnissa on jatkuvien muutosten huomioiminen. Tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi pitää erilaisten prosessien toiminta olla loppuun asti mietittyä. Yleensä uusien teknologioiden vaikutuksia yliarvioidaankin lyhyellä ja aliarvioidaan pitkällä jänteellä.
Kehitys voi myös kokea odottamattomia takaiskuja entistä suuremmista keskinäisistä riippuvuuksista ja verkostoitumisesta johtuen. Pahimpien kyberriskien toteutuminen voisi halvaannuttaa talouden toimintaa pahasti.
Ympäristöasiat ovat entistä voimakkaammin kuluttajien, yritysten ja päättäjien mielissä. Moni on valmis entistä suurempaan kulutustottumusten muuttamiseen. Kulutuksen määrää ei koeta enää hyväksi elintason mittariksi. Toisaalta monissa kehittyvissä maissa unelmoidaan vieläkin länsimaisesta hyvinvoinnista.
Ikävä kyllä epävarmuus näyttää jatkuvan. Se painaa paitsi yritysten, myös kuluttajien uskoa tulevaisuuteen. Positiivisena asiana sijoittajan näkökulmasta on kuitenkin se, että paljon riskejä on jo hinnoiteltu markkinoilla.
Markkinoiden heilunnan jatkuessa ja uutta nousukautta odottaessa voi sijoittaja toimia erilaisilla strategioilla: 1) Laittaa päänsä pensaaseen eikä tehdä mitään. Vuoden päästä katsotaan, miten kävi. 2) Ottaa aktiivisesti kantaa markkinatilanteeseen, ostaa halvalla ja myydä kalliilla. 3) Valita sellaisia sijoituskohteita, joiden arvot eivät heilu yhtä paljon kuin markkinat.
Se joka sopeutuu tähän tulevaan toimintaympäristöön, on vahvasti kiinni aikanaan tulevassa seuraavassa nousukaudessa.
Tomas Hildebrandt
