Luontoriippuvuuksien ja -vaikutusten arvioiminen on monimutkaisempaa ja paikallisempaa kuin hiilidioksidipäästöjen seuraaminen. Näin liiketoiminnan vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen mitataan Huhtamäellä ja UPM:llä.
Luontoteemat ovat nousseet poikkeuksellisen vauhdikkaasti yritysten ja sijoittajien agendalle ilmastoteemojen rinnalle. Muutoksen tahti on välttämätön luonnon monimuotoisuuden ja planeetan kantokyvyn säilyttämiseksi, mutta se myös haastaa organisaatioita.
”Vastuullisuusaiheet levenevät ja syvenevät. Ne täytyy pystyä tekemään relevantiksi omalle yritykselle ja sidosryhmille”, painotti ruoka- ja juomapakkauksia valmistavan Huhtamäen vastuullisuus- ja viestintäjohtaja Salla Ahonen puheenvuorossaan Evlin vuosittaisilla ESG-koulutuspäivillä syyskuussa.
Yritysten luontoriippuvuuksien ja -vaikutusten selvittäminen on usein monimutkaisempaa kuin esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen seuraaminen. Siinä missä ilmastonmuutos on globaali ilmiö, voivat luontovaikutukset olla hyvinkin paikallisia. Esimerkiksi Huhtamäellä, jolla on toimintaa lähes neljässäkymmenessä maassa ja yli sadassa toimipisteessä, luontovaikutusten selvittäminen ja seuraaminen on erittäin laaja kokonaisuus.
Ahosen mukaan vastuullisuusteemat eivät ole yrityksissä enää vain ”sustisaktivistien” asia, vaan ilmasto ja luonto täytyy tehdä näkyväksi koko organisaatiossa tuotannosta ylimpään johtoon saakka.
”Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä mistä puhumme, kun puhumme luonnosta. Nämä teemat pitää saada osaksi yrityksen normaalia toimintaa. Meidän täytyy pystyä puhumaan asioista sekä Huhtamäki-tasolla että tuomaan aihe myös paikalliselle tasolle.”
Huhtamäellä luontoteemaa lähestytään monesta eri näkökulmasta. Ensisijaisena tavoitteena on ymmärtää, millaisia taloudellisia riippuvuuksia ja riskejä luontoon liittyy. Taloudellisten riskien hallinnan rinnalla on myös vastattava alati muuttuvan lainsäädäntöön ja lisääntyviin raportointivaatimuksiin.
Ahosen mukaan Huhtamäellä on käynnissä pohdinta siitä, millaisia mittareita luontovaikutusten mittaamiseen ja raportointiin on mielekkäintä käyttää. Raportoinnin toteuttaminen ei kansainvälisessä yhtiössä ole yksinkertaista: Huhtamäellä käytössä on kymmeniä eri ERP-järjestelmiä, joista vastuullisuustiimin pitäisi kerätä laadukasta ja vertailukelpoista dataa. Tänä päivänä vastuullisuusosaajilta vaaditaankin ilmasto- ja luontoteemojen tuntemuksen lisäksi entistä enemmän ymmärrystä myös tietojärjestelmistä, Ahonen totesi.
Ahosen mielestä luontoraportointi on tervetullutta niin yritysten kuin sijoittajien kannalta, mutta raportoinnin työläys myös mietityttää.
”Ei saa käydä niin, että fokus on enemmän raportoinnissa kuin itse tekemisessä.”
Millä mittareilla arvioidaan luonnon monimuotoisuutta?
Luonnon huomioimisen pitää aina lähteä yrityksen strategiasta, kiteytti omassa puheenvuorossaan biomateriaaliyhtiö UPM:n kansainvälisten metsäasioiden päällikkö Sakari Suuriniemi.
Suuriniemen mukaan tärkeintä on tunnistaa yrityksen liiketoiminnan keskeisimmät luontoriippuvuudet ja -vaikutukset. UPM:n tavoitteena on korvata fossiilisia raaka-aineita biopohjaisilla materiaaleilla, mutta samalla sen toiminta vaatii paljon puuraaka-ainetta. Siksi yhtiön intresseissä onkin varmistaa, että hyvinvoivia metsiä kasvaa myös jatkossa.
”Meillä suurin biodiversiteettivaikutus tulee metsienkäytön ja virtavesien kautta, ja siksi biodiversiteettitoimemme kohdistuvat ensisijaisesti niihin.”
Luonnon monimuotoisuuden kääntäminen yhtiötason dataksi ei ole yksinkertaista, sillä toiminnan vaikutukset ovat yleensä vahvasti paikallisia. Arvioinnissa joudutaankin usein turvautumaan toissijaisiin mittareihin, Suuriniemi kertoi.
UPM:llä luonnon monimuotoisuutta mitataan esimerkiksi metsissä olevan lahopuun määrän avulla. Lahopuukuutiometrien kehityksen perusteella voidaan arvioida, kuinka suotuisa elinympäristö metsä on monille lahopuusta riippuvaisille lajeille.
”Toivottavasti tulevaisuudessa pystytään mittaamaan monimuotoisuutta laajoilla pinta-aloilla eliölajeja myöden. Lahopuun määrän ja muiden biodiversiteetti-indikaattoreidemme kautta pystymme kuitenkin arvioimaan mihin suuntaan metsiemme luonnon monimuotoisuuttaa tukevat rakennepiirteet kehittyvät”, Suuriniemi havainnollisti.
Suuriniemen mukaan luonnon monimuotoisuus kiinnostaa sijoittajia, mutta ymmärrys aiheesta on vielä varsin vaihtelevaa.
”Kaikki sijoittajat eivät ole samasta puusta veistettyjä. Joillekin riittävät perusasiat, mutta asiaan perehtyneimmät osaavat esittää hankalia kysymyksiä ja huomaavat myös vielä kehitystä vaativat aihealueet.”
Parempi luontodata hyödyttää sekä sijoittajia että yrityksiä
Sijoittajan roolia luontoteemojen huomioimisessa pohdittiin Evlin ESG-koulutuspäivillä myös paneelikeskustelussa. Erityisesti vertailukelpoisen datan tuottaminen nousi esille salkunhoitajien ja yritysten keskustelussa.
Evlin täyden valtakirjan salkunhoitajan Anna-Liisa Rissasen mukaan sijoittajat ovat nyt luontoteemojen kanssa samanlaisessa tilanteessa kuin ilmastonmuutoksen kanssa aikanaan.
Aiheen tärkeys on tiedostettu, mutta mittaamisen ja raportoinnin liikkeelle saattamisessa on omat haasteensa.
”Sijoittajan on tärkeä tiedostaa, millainen sijoitussalkku on tällä hetkellä, millaisia luontoriippuvuuksia sillä on ja millaisia vaikutuksia salkun yhtiöillä on biodiversiteettiin. Täytyy myös tietää, millä strategialla ja millaisilla teoilla lähdetään eteenpäin”, hän ohjeisti.
Rissanen peräänkuulutti yhtiöiltä numeerista dataa, sillä varainhoitajien ei ole mahdollista tehdä kvalitatiivista tutkimusta kaikista yhtiöistä tai keskustella jokaisen yhtiön kanssa erikseen.
Paremman datan paine tunnistettiin myös yritysten puolella.
”Sijoittajille ei riitä, että puhutaan kauniisti biodiversiteetistä, vaan täytyy pystyä todentamaan toiminnan luontovaikutukset”, totesi UPM:n Sakari Suuriniemi. Samalla hän muistutti, että täydellinen yhteismitallisuus on mahdotonta, sillä yhtiöiden luontovaikutukset ovat toimialariippuvaisia sekä vahvasti paikallisia.
Huhtamäen Salla Ahonen uskoo, että kasvavat raportointivaatimukset hyödyttävät sekä yrityksiä että sijoittajia.
”Raportoinnin tekeminen on suuri työ, ja raportit pitäisi pystyä ottamaan käyttöön myös sijoittajien puolella. Toivottavasti sijoittajat saavat raporteista tietoa, joka auttaa tekemään arvioita, sen sijaan että täytyy aina erikseen kysyä yrityksiltä.”
