Keskuspankkien aggressiiviset koronnostot ovat pistäneet sijoittajien suunnitelmat uusiksi. Millaisia seurauksia nostoilla on, milloin tilanne palaa ”normaaliksi” ja mikä ylipäänsä on normaali korkotaso?
Vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen keskuspankit laskivat korkoja dramaattisesti auttaakseen valtioita ja rahoituslaitoksia kriisin yli. Monissa maissa rahapolitiikka jatkui anteliaana vielä kauan kriisin laantumisen jälkeen, minkä seurauksena sekä lyhyen että pitkän aikavälin riskittömät korot laskivat nollaan tai sen alle – ja pysyivät siellä. Pitkään saatavilla ollut halpa raha sai varallisuuden ampaisemaan kasvuun ja teki kodinomistajista onnellisia.
Vuosikymmen myöhemmin ultramatalien korkojen tarina jatkui osaltaan koronakriisin ansiosta. Mutta lopulta toimitusketjujen sokit sekä Ukrainassa käytävän sodan aiheuttama energiakriisi herättivät keskuspankkiirien pahiten pelkäämän aaveen: inflaation.
Tämän seurauksena korot nousivat 4,25 % vuonna 2022, mikä on nopein vuosinousu sitten 1980-luvun alun. Halpaa rahaa jäätiin kaipaamaan etenkin Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla, joilla nähtiin kovin lasku sitten vuoden 2008. Moni uskoi, että Yhdysvaltain keskuspankki (Fed) karauttaisi apuun osakekurssien laskiessa. Kun korot olivat matalalla, osakkeiden yhteydessä käytettiin usein suosittua lyhennettä TINA, ”there is no alternative”. Nyt näyttää, että tämäkin viisaus joudutaan hyvästelemään.
Halvan rahan hautajaisia surtiin myös velkakirjamarkkinassa, missä vuoden 2022 tuotot olivat vahvemmin miinusmerkkisiä kuin kertaakaan historiassa. Jopa Yhdysvaltojen inflaatiosuojattu velkakirja TIPS (10-Year Treasury Inflation-Indexed Security), jonka tarkoitus on suojata yksityisiä sijoittaja inflaation tuhoilta, laski lähes 12 %.
Korkeiden korkojen hyvät ja huonot puolet
Onko halvan rahan perään haikailu oikeutettua? Korkea korkotaso tekee kuluttajalainoista kalliimpia, hidastaa kysyntää ja hankaloittaa velkaantuneiden hallitusten budjettien tasapainottamista. Osake- ja velkakirjasijoitusten arvo tapaa myös laskemaan: MSCI-indeksi laskikin 17,7 % vuonna 2022. Bloomberg US Treasury Index taas laski 12 %, kolminkertaisesti vuoden 2009 laskuun (–3,6 %) verrattuna.
Mutta oliko oikeasti parempaa vaihtoehtoa? Korkeiden korkojen on määrä hillitä inflaatiota, joka voi hallitsemattomana johtaa tuhoisiin seurauksiin, käynnistää levottomuuksia sekä aiheuttaa varallisuuden uusjakoa ennennäkemättömässä mittakaavassa.
Nämä uhkakuvat saavat keskuspankit todennäköisesti kiristämään rahapolitiikkaansa siihen saakka, kunnes aave jälleen katoaa. Ja kun perusinflaatio laskee, samalla laantuu myös koronnostojen tahti. Helmikuun ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltain keskuspankki nosti korkoja neljännesprosentilla, mikä merkitsi paluuta hitaampaan ja perinteisempään koronnostotahtiin. Fedin päätös heijastaa sitä, että inflaatio näyttää saavuttaneen huippunsa ja talous alkaa hidastua. Viimeisimmän noston myötä Fedin korko on 4,5 ja 4,75 %:n välillä. Tätä korkeammalla se ei ole käynyt sitten syyskuun 2007.
Ihmiset tuppaavat olemaan lyhytnäköisiä, ja monien mielestä tämän mittaluokan korot ovat kohtuuttomia. Mutta jos otetaan huomioon, että viimeisen viiden vuosikymmenen aikana Yhdysvaltain keskuspankin korko on ollut keskimäärin 4,88 %, se ei sitä ole. Tästä vinkkelistä tarkasteltuna korot ovat edelleen ”normaalia” alempana.
Lisäksi nollakorkomaailman halpa raha on kuin mikä tahansa huume, joka tekee tuhojaan hurmoksellisen ulkokuoren alla. Viimeisen vuosikymmenen aikana on julkaistu enenevissä määrin empiiristä kirjallisuutta matalien korkojen haitallisista vaikutuksista.
Mahdollisuuksia sijoittajalle
Tutkimukset osoittavat, että kriisin jälkeinen erittäin matalien korkojen ajanjakso on lisännyt taloudellista haavoittuvuutta ja epätasapainoisuutta, jotka puolestaan johtavat korkeampaan systeemiseen riskiin. Haavoittuvuus vahvistaa haitallisten sokkien vaikutusta talouteen ja voi syventää taantumaa tai kriisejä.
Korkotason pitäminen alhaalla liian pitkään voi myös johtaa talouden ylivelkaantumiseen, ylihinnoiteltuihin omaisuuseriin sekä riskien aliarviointiin, resurssien ja luoton väärään allokointiin ja yleisesti alhaisempaan tuottavuuteen. Lisäksi osakkeiden ja kiinteistöjen jyrkkä arvonnousu yleensä syventää kuilua maailman hyvä- ja huono-osaisten välillä, mikä puolestaan voi lisätä polarisaatiota ja konflikteja.
Miten sijoittajan sitten pitäisi toimia tässä uudessa tilanteessa? Velkakirjat, nuo osakkeiden pitkään ylenkatsotut vaihtoehdot, tarjoavat nyt tuottoa, joka on saanut Wall Streetin gurut neuvomaan sijoittajia lisäämään kiinteäkorkoisia lainoja salkkuihinsa innolla, jota ei ole nähty vuosiin. Myös perinteisiä strategioita, kuten 60/40-salkkua, tarkastellaan uudelleen. Esimerkiksi UBS sanoo, että ”suositeltu osakkeiden ja korkojen suhde on pikemminkin 30–65 kuin 60–40”.
Korkeampien korkojen piirtämä uudenlainen tiekartta tarjoaa sijoittajille uusia vaihtoehtoja. Yksi esimerkki tästä ovat investointiluokan yrityslainat, joiden tuotto on nyt lähes 6 %. Bank of America ennustaa yhdysvaltalaisille yrityslainoille tänä vuonna noin 9 %:n kokonaistuottoa. Bloombergin korkealuokkaisia ja roskaluokiteltuja valtion ja yritysten joukkovelkakirjalainoja ympäri maailmaa seuraava indeksi on tuottanut tähän mennessä vuotta 3,3 %, ja tammikuu oli vahvempi kuin koskaan indeksin perustamisesta 1999 lähtien.
Sijoittajat, jotka haluavat houkuttelevia tuottoja pienemmällä riskillä, hyötyvät varmasti korkeammista koroista. Joulukuun lopussa 2022 Yhdysvaltojen lyhyen maturiteetin valtion velkakirjat, joita pidetään vähäriskisinä moniin muihin sijoituskohteisiin verrattuna, tuottivat nekin 3,9–4,6 %.
Vaihtoehtoiset omaisuusluokat menestyvät
Viime vuoden markkinamyllerrys hankaloitti myös pääomasijoitusten rahoitusta. Sen seurauksena vähemmän tunnettu yksityinen rahoitus on saanut aiempaa enemmän huomiota. Eläkerahastot ja sijoitusyritykset, joilla on paljon varallisuutta, ovat löytäneet piensijoittajien ulottumattomissa olevan private debtin pariin.
Myös energiainfrastruktuuri ja kiinteistöt ovat omaisuusluokkia, jotka voivat hyötyä uusiksi menneestä tiekartasta, energiansaatavuuden rajoituksista, korkeasta sähkön hinnasta ja kohonneista koroista.
Mutta milloin myllerrys laantuu? Markkinoilla ei ole yksimielisyyttä siitä, onko käynnissä hetkellinen tyyni jakso ennen myrskyä vai onko myrsky laantunut toistaiseksi. Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Larry Summers kehottaa sijoittajia varautumaan jo seuraavaan velan, myllerryksen ja arvaamattomien korkotasojen ajanjaksoon.
”Markkinahärät ovat olleet optimistisia sen suhteen, että keskuspankki hellittää koronnostoja myöhemmin tänä vuonna ja saa osakemarkkinat jälleen nousuun. Mutta sijoittajat ovat olleet ennenkin väärässä olettaessaan markkinoiden palaavan normaalitilaan”, Summers sanoi viitaten toisen maailmansodan jälkeisiin, vääräksi osoittautuneisiin odotuksiin siitä, että talous palaisi hitaaseen kasvuun ja korkotasoon.
Euroopassa Philip R. Lane, Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen, ei usko äärialhaisten korkojen paluuseen. Näin hän kommentoi asiaa Financial Timesille tammikuussa: ”Inflaatiosokki on osoittanut, ettei inflaatio ole tuomittu olemaan liian alhainen. Jos odotukset on nyt ankkuroitu 2 prosentin tavoitteeseemme eikä sen alapuolelle, korot liikkuvat tavoitteen mukaiselle tasolle, eivät takaisin erittäin alhaalle, mitä tarvittiin alle tavoitteen jäävää inflaatiota vastaan taistelemiseen. Nimelliskoroissa tällä on suuri merkitys.”
Joka tapauksessa korot ovat nyt tehneet paluun. Vaikka ”normaalin” korkotason osoittaminen on vaikeaa, tiedämme varmasti, että on epänormaalia, ettei rahalla ole hintaa.
