Pääomamarkkinoilla on taipumus käyttäytyä huonosti − ja olla aina oikeassa.
Markkinat voivat olla pidempään väärässä kuin yksittäinen sijoittaja voi olla oikeassa.
Pääomamarkkinoita on pitkään tutkittu käyttäytymistieteen näkökulmasta. Vuonna 2013 Nobelin taloustieteen palkinnon sai Evlissäkin vieraana ollut professori Robert Shiller. Tänä vuonna Nobelin saa hänen tutkijakollegansa Richard Thaler.
Ihminen vs. markkinat
Molempien nobelistien tärkein tutkimuskysymys on yksittäisen sijoittajan rationaalisuuden ja pääomamarkkinoiden vuorovaikutus. Kumpikin tyrmää ajatuksen siitä, että sijoittaja toimisi aina parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisten uskomukset ja näkemykset värittyvät monista eri syistä. Useimmiten sijoituspäätöksiä joudutaan myös optimoimaan, eli valitsemaan eri vaikuttavien tekijöiden välillä.
Tämä on loppujen lopuksi täysin luonnollista. Ongelmia on monenlaisia, ja niiden ratkaisemisessa tarvitaan erityyppistä osaamista. Toisilla on kykyjä, joita toisilla ei ole. Kaikki eivät ole yhtä fiksuja. Thaler väittää olevansa Shilleriä fiksumpi mutta kaikkitietävää, niin ikään Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 2013 saanutta, Eugene Famaa tyhmempi. Thaler kertoo myös olevansa vähemmän hillitty kuin Mahatma Gandhi mutta rauhallisempi kuin Mick Jagger. Kaikki ihmiset vertaavat itseään muihin, mutta jokainen toimii kuin tietäisi ja osaisi kaiken.
Miten pitää itsensä aisoissa?
Kvantitatiivisiin malleihin perustuvan sijoittamisen tarkoitus on pitää inhimilliset taipumukset aisoissa. Faktorisijoittaminen on yksi hyväksi osoittautunut toimintamalli.
Faktorisijoittamisessa eliminoidaan mieltymyksiä ja mielikuvia, joita jokaiselle yrityksistä, sijoituskohteista tai markkinoista muodostuu. Faktoreiden avulla sijoituskohteita tarkastellaan neutraalista näkökulmasta. Esimerkiksi sijoittajien mieltymystä suuriin voittoihin, eli niin sanottua arpajaisefektiä, voidaan selittää sillä, että vivutettuja matalan riskin sijoituksia joudutaan helposti myymään heikossa markkinatilanteessa. Tämä luo mahdollisuuksia arvoyhtiöihin sijoitettaessa.
Toinen sijoittajien käyttäytymisestä ajoittain kumpuava ilmiö on kannattavuuden merkityksen vähättely, varsinkin kasvuyrityksiä arvioitaessa. Yrityksen korkea kannattavuus voi perustua siihen, että sen riskipitoisimmat hankkeet eivät ole koskaan toteutuneet. Hyvin kannattavat yhtiöt ovat laatuyhtiöitä, ja laadusta joutuu yleensä maksamaan korkeamman hinnan.
Markkinaindekseissä, ja usein osakesalkuissa, painotetaan suurimpia yhtiöitä tai osakkeita, eli kohteita joihin sijoittajat ovat mieltyneet. Kvantitatiiviset mallit leikkaavat ylisuuria painotuksia eli riskejä pois automaattisesti ja lisäävät edullisempia osakkeita. Näin toteutuu yksi sijoittamisen kulmakivistä: osta halvalla ja myy kalliilla. Näin toteutuu yksi sijoittamisen kulmakivistä: osta halvalla ja myy kalliilla.
{{cta('88372d0e-8204-4ef0-839a-2aa1519c8b8e','justifycenter')}}
Tomas Hildebrandt
