Vuonna 1952 Nobel-palkinnon voittaja ja modernin portfolioteorian isä Harry Markowitz totesi hajauttamisen olevan sijoittajan ainoa ilmainen lounas. Toisin sanoen riskin hajauttaminen salkussa kannattaa.
Tehokas hajautusmenetelmä yhdistettynä toimivaan sijoitusprosessiin voi sijoittajan salkussa sekä parantaa tuottoa että laskea riskiä. Näin hajautusmenetelmällä voi olla yhtä suuri vaikutus salkun tuottoon kuin itse sijoitusstrategialla.
{{cta('c16964c2-aaa4-462b-b985-b73dc41d598b','justifycenter')}}
Faktorit ja hajautushyödyt varainhoitosalkussa
Suhteessa perinteisiin omaisuusluokkiin – kuten osakkeisiin tai korkosijoituksiin – faktorit tarjoavat vaihtoehtoisia tuoton ja riskin lähteitä. Hajauttaminen faktoreihin kannattaa varainhoitosijoittajan näkökulmasta. Perinteinen varainhoitosalkku, jossa on osake- ja korkosijoituksia, hyötyy faktoreista monista syistä:
- Sijoittajan on vaikea ajoittaa markkinoita, sillä salkun riskipainon ajoitus on tutkitusti ollut heikkoa. Saavuttaakseen parhaimman riskikorjatun tuoton yli ajan, sijoitussalkku kannattaa hajauttaa eri tuoton lähteisiin, kuten osakkeisiin, yrityslainoihin, valtionlainoihin – ja faktoreihin.
- Faktoreiden välinen korrelaatio on usein hyvin matala. Eri faktorit, kuten arvo- tai laatuosakkeet tuottavat eri lailla eri aikajaksoilla. Sijoittaja hyötyy siis lisäämällä faktoreita perinteiseen osake/korko-salkkuun, sillä salkun kokonaishajautus paranee.
- Faktorisijoitus on kustannustehokas vaihtoehto. Sen lisäksi faktorisalkku on yleensä läpinäkyvä, sillä sijoittaja tietää mikä ajaa salkun tuottoa ja riskiä. Osakefaktorirahastoissa painotetaan myös osakkeiden välistä hajautusta, mikä pienentää osakekohtaista riskiä.
Pitkäaikaisen sijoittajan kannattaa hajauttaa varainhoitosalkkunsa myös faktoreihin.
Peter Lindahl
