Omaisuusluokilla, kuten osakkeilla, valtionlainoilla ja raaka-aineilla, on kaikilla omat ominaispiirteensä. Siksi ne reagoivat taloudelliseen ympäristöön eri tavoin. Sijoitussalkku kannattaakin hajauttaa useampaan omaisuusluokkaan. Yksin omaisuusluokkien varaan hajautusta ei silti kannata jättää. Faktorit tarjoavat hajautusta lisääviä, vaihtoehtoisia tuoton lähteitä.
Mikä on faktori?
Sanalla faktori viitataan ajuriin tai tekijään, joka vaikuttaa sijoituskohteen tuottoon. Makrotason faktoreilla tarkoitetaan vaikkapa talouskasvua ja inflaatiota. Faktorilla tarkoitetaan myös esimerkiksi arvo-osakkeisiin sijoittamista (matalan arvostustason osakkeet). Arvo-osakkeiden ylituotto verrattuna kasvuosakkeisiin (korkean arvostustason osakkeet) selittyy arvo-osakkeiden yhteisellä ominaispiirteellä eli faktorilla, ei niinkään yksittäisten osakkeiden käyttäytymisellä.
Faktorisijoittamisen yhteydessä faktoreilla tarkoitetaankin yleensä tiettyjä sijoitustyylejä, kuten yllä mainittu arvosijoittaminen tai vaikkapa carry, momentum, trendi tai volatiliteetti. Erilaisia sijoitustyylejä on kuitenkin lukemattomia, eivätkä ne kaikki ole faktoreita. Akateemisesti hyväksytystä faktorista puhutaan vasta näiden kriteereiden täyttyessä: säännönmukainen sijoitustyyli, vahva pitkän aikavälin tilastollinen näyttö ja sijoitusteoriaan pohjautuva intuitiivinen selitys.
{{cta('3688661c-4205-4429-beff-80c9fa4a061b')}}
Mihin faktoreiden tuotto perustuu?
Faktoreiden taustasyistä käydään aktiivista keskustelua. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että faktorisijoittajaa palkitaan lisätuotolla joko siksi, että sijoittajat kokevat niissä piilevän ylimääräistä riskiä tai siksi, että sijoittajat tekevät virhearvioita. Sijoitusteoria on tältä osin jakautunut rationaaliseen ja käyttäytymistieteelliseen koulukuntaan.
Rationaalisen koulukunnan mukaan sijoittajat vaativat suuremman tuoton sellaisille sijoituskohteille, joiden tuotto on erityisen huono taloudellisesti heikkoina aikoina. Tämä on looginen lähtökohta, sillä suurimmalle osalle sijoittajia hyvin tuottava sijoitus on arvokas asia: se mahdollistaa elintason ylläpitämisen heikkoina aikoina. Työpaikan menettäminen ja sijoitussalkun samanaikainen sulaminen on erityisen huono yhdistelmä. Tästä syystä sijoittajat vaativat vastineeksi korkean tuotto-odotuksen.
Käyttäytymistieteellisen koulukunnan mukaan faktorit hyödyntävät sijoittajapsykologiasta markkinoille syntyviä virhehinnoitteluja. Sijoittajat ovat taipuvaisia esimerkiksi laumakäyttäytymiseen, vahvistusharhaan, ankkurointiin, omien kykyjen liioitteluun ja moneen muuhun psykologiseen vinoumaan. Markkinoilla ei kuitenkaan ole tarjota täydellistä korviketta väärin hinnoitellulle arvopaperille, jotta hinnoitteluvirheestä pystyttäisiin suoraviivaisesti hyötymään suoraviivaisesti. Virhehinnoittelu voi korjaantumisen sijaan kasvaa entisestään. Kuten John Maynard Keynes aikoinaan sanoi: ”Markkinat voivat pysyä irrationaalisina kauemmin kuin sinä pysyä maksukykyisenä."
Kumman koulukunnan selitys on siis uskottavampi, rationaalisen vai käyttäytymistieteellisen?
Vastaus vaihtelee faktoreittain. Tuotot tietyistä faktoreista ovat selvemmin palkinto huonoihin aikoihin liittyvästä riskistä (esim. volatiliteetin myyminen), kun taas joidenkin faktoreiden kohdalla vakuuttavampi selitys liittyy sijoittajapsykologiaan. Esimerkkinä trendisijoittaminen, joka tuottaa erityisen hyvin huonoina aikoina sekä pitkällä aikavälillä.
Oivallinen tapa mitata selitysten vakuuttavuutta on tarkastella faktorin tuottoa huonoina aikoina. Jos faktori tuottaa heikosti yleisesti huonoina aikoina, sen tarjoamaa tuottoa voi finanssiteorian mukaan pitää täysin käypänä kompensaationa riskistä. Kelvollinen tuotto huonoina aikoina kielii sen sijaan sijoittajakäyttäytymisen aiheuttamasta anomaliasta (poikkeus teoriasta).
{{cta('05dcb27b-6893-4b79-9106-003684155f75','justifycenter')}}
Miksi faktorit pienentävät markkinakehityksen vaikutusta?
Faktorituottojen korrelaatio perinteisiin omaisuusluokkiin nähden on historiallisesti katsottuna matala, siksi sijoittaja voi faktoreiden avulla pienentää riippuvuuttaan osake- tai korkomarkkinoiden yleisestä kehityksestä.
Faktorisijoittamista ei kuitenkaan kannata rajoittaa osakemarkkinoihin, sillä faktoreita esiintyy niin korko-, valuutta- kuin raaka-ainemarkkinoilla. Parhaimman hajautushyödyn faktorit tarjoavat silloin, kun niitä sovelletaan markkinaneutraalisti läpi omaisuusluokkien. Salkun laajentaminen osakkeiden ulkopuolelle parantaa faktorisalkun hajautusta, ja markkinaneutraali sijoitusstrategia puhdistaa pois yleisen markkinakehityksen vaikutuksen.
Markkinaneutraali faktoristrategia sopii sijoittajalle, joka haluaa perinteiseen salkkuun lisää tuoton lähteitä. Faktorit tarjoavat mielenkiintoisen tuottovaihtoehdon myös matalan koron ympäristöstä kärsivälle korkosijoittajalle.
