Talouselämässä Euroopan realiteetit on tunnistettu ja muutostarpeet tunnustettu, mutta poliittinen todellisuus polkee perässä.
1800-luvun alussa brittiläinen esseisti William Hazlitt viehättyi Venetsian liepeiltä löytyneestä aurinkokellosta, jonka kyljessä luki: ”Horas non numero nisi serenas” —”Lasken vain valoisat tunnit”. Englannin kuningas Edward VII innostui Hazlittin löydöstä niin, että rakennutti itselleen ajannäyttäjän samaisella ajatuksella.
Hazlittin esseitä lukiessa tulee mieleen väistämättä Euroopan talouspoliittinen tilanne. Hazlitt ihastuu ajatuksiinsa, joiden mukaan aikaan ja ajankulkuun ei tule kiinnittää huomiota, vaan etuihin joita kukin aikakausi tuottaa. ”Keskity vain hymyihin äläkä tutkaile kohtalon aikaansaamia kauheuksia. Rakenna elämäsi vain asioiden valoisista puolista ja hyvistä hetkistä ja anna lopun valua unholaan”, runoili Hazlitt. Pelottavaa. Euroopan talouspoliittista kokonaistilannetta tarkkaavan sijoittajan tulee laskea yhteen niin aurinkoiset hetket kuin pimeät tunnit. Pilvilinnapuheille on viitattava tiukasti kintaalla.
Hän tulee…
Hieman toisesta, vertauskuvallisesta näkökulmasta, asiaa lähestyy Samuel Beckettin näytelmä Huomenna hän tulee (En attendant Godot), jonka esiintyjät muistuttavat poliittisia päätöksentekijöitä.
Näytelmän juoni koostuu ystävyksistä, jotka odottavat mystistä herra Godot`ta saapuvaksi. Miehet väittävät Godot`n olevan heidän ystävänsä, mutta näytelmässä käy selväksi, että ystävykset hädin tuskin tuntevat häntä. Salaperäinen herra (lue talouskasvu) ei koskaan saavu, mitään ei odotuksista huolimatta tapahdu. Ilmaan jää leijumaan vain olemisen sietämätön keveys.
Ei ihme, että EKP:n pääjohtaja Mario Draghi on väsymättä huutanut suurten maiden EU-maiden poliittisten reformien perään. EKP hoitaa kyllä oman osansa talouspoliittisesta kokonaisuudesta, mutta yksin se ei voi talouskasvua taikoa. Pieniä poliittisia edistysaskelia olemme nähneet, mutta emme suuria, loogisia ja sijoittajan näkökulmasta merkittäviä läpimurtoja. Loogisuus muuten olisi olennaista niin talouspolitiikassa kuin varainhoidossakin.
{{cta('1eb20d82-8d4d-4104-b27b-6bc2c55ae3da')}}
Hegemoninen kamppailu pankkitoiminnan syntysijoilla
Isossa kuvassa EU ja EU-komissio ovat tilanteessa, jossa niiden on puolustettava sääntöpohjaista talouspoliittista koordinaatiota samaan aikaan kun suuret Euroopan (eteläiset) maat avoimesti ja varsin selvästi kyseenalaistavat oman maansa parlamentin enemmistöllä nykyisiä toimintamalleja.
Tilanne on hankala, sillä esimerkiksi pankkitoiminnan syntysijoilla, Italian nykyinen hallitus on noussut valtaan juuri kyseenalaistamalla tätä budjettiraamitusta. Ja nyt Italian hallitus on lunastanut vaalilupauksiaan viimeisen puolen vuoden aikana mahdollisuuksien mukaan. Asetelmat ovat kaikin puolin hankalat populismin jyllätessä suurissa EU-maissa. Tasapuolisten sääntöjenkin kanssa on vähän niin ja näin. Siinä missä Italia on kovisteltu ja nostettu seinälle, ovat esimerkiksi Espanja, Portugali ja Ranska saaneet rikkoa ongelmitta EU:n varsin monimutkaista alijäämäsääntökehikkoa.
Petre Pomell, markkinointijohtaja
