Kylmän sodan päättymisen myötä eurooppalaiset ajoivat alas asevoimansa. Elettiin toivossa, että historia oli muuttunut pysyvästi parempaan, demokraattiseen suuntaan. Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Eurooppa on jälleen käynnistämässä asevarustelua. Vanha manner on lopullisesti pudottamassa toisen maailmansodan taakan harteiltaan. Nimittäin asevarustelua johtaa Saksa ja naapureiden siunauksella. Eurooppa ei enää luota Amerikan aseisiin, vaan Saksan voimaan.
Saksa varustautuu
On vuosikymmeniä, jolloin mitään ei tapahdu, ja on viikkoja, jolloin tapahtuu vuosikymmeniä, totesi Vladimir Lenin aikanaan. Vallankumoukselliset ajat tuntuvat olevan käsillä. Saksa on muuttamassa perustuslakiaan, jotta se voi ottaa roppakaupalla velkaa. Raha on tarkoitus käyttää aseisiin ja infrastruktuuriin, ja naapurimaat, Ranska mukaan lukien, kannustavat Saksaa. Myös Euroopan unioni aikoo käyttää velkaa edistääkseen infrastruktuuri- ja puolustusmenojaan.
Euroopan armeijat ovat retuperällä. Berliinin muurin murtumisen jälkeen vuonna 1989 Eurooppa on ulkoistanut puolustuksensa Yhdysvalloille. Euroopan rahaliiton muodostaneet valtiot käyttivät 1970- ja 80-luvuilla yli kolme prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen. Viime vuosina puolustukseen on käytetty selvästi alle kaksi prosenttia. Eurooppa uskoi, ettei sitä uhkaisi laajamittainen mannermainen sota, riisui aseet ja antoi Yhdysvaltojen tehdä raskaat työt maailman poliisina.
Kuvio 1: Euroopan puolustusmenot laskivat selvästi Neuvostoliiton romahtamisen myötä
Yhdysvallat käytti huippuvuosinaan yli viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen ja on edelleen kylmän sodan jälkeenkin pitänyt tason lähes neljässä prosentissa. Kaiken lisäksi eurooppalaisten maiden puolustusbudjeteista suurempi osuus käytetään palkkoihin, kun taas kalustoon ja tuotekehitykseen panostetaan vähemmän kuin Yhdysvalloissa. Puolustusmenoilla on Euroopassa siis muitakin tarkoitusperiä kuin puolustus.
Yhdysvallat loi nykyisen kansainvälisen järjestelmän
Yhdysvallat on kolmenkymmenen vuoden ajan kehottanut Eurooppaa lisäämään puolustusmenojaan, mutta tähän asti Eurooppa on ollut siihen haluton. Yhdysvallat on katsonut asiaa sormiensa läpi, koska useimmat Yhdysvaltain hallitukset ovat uskoneet, että maa hyötyy maailmanjärjestyksestä.
Yhdysvallat on ollut keskeisessä roolissa toisen maailmansodan jälkeen luomassa instituutioita, jotka muodostavat sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen. Tärkeitä instituutioita ovat Maailman kauppajärjestö (WTO) ja Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA) kansainvälisen kaupan saralla. Talouskriisien ja talouskasvun suhteen taas Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki ovat amerikkalaisia luomuksia. Turvallisuutta takaamaan on luotu NATO.
Järjestely ei ole ollut täydellinen. Useimmat maat ovat asettaneet korkeampia tulleja kuin Yhdysvallat. Monet maat, kuten Itä-Aasian taloudet, ovat asettaneet tullien ulkopuolisia tuontiesteitä ja tukeneet omaa vientiä. Kiinan opportunismi on myös luonut painetta etenkin vapaakauppaa kohtaan yksinkertaisesti siksi, että maan talous on niin suuri. Kiinan teollisuus tuottaa noin kolmasosan maailman teollisuustuotannosta. Useimmat NATO-liittolaiset ja Japani eivät ole käyttäneet yhtä paljon rahaa puolustukseen kuin Yhdysvallat. Yhdysvallat on kuitenkin kokenut saavansa järjestelystä niin paljon hyvää, että epäkohdat eivät ole haitanneet.
Trump pitää liittolaisiaan vapaamatkustajina
Yhdysvalloissa on ollut populistisia ja eristäytymistä kannattavia presidenttejä. Moni heistä oli kuitenkin vallassa aikana, jolloin Iso-Britannia oli maailman suurvalta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen valtaan nousi presidenttejä, jotka kannattivat eristäytymistä. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat on kuitenkin luonut tärkeimmät instituutiot ja sen jälkeen suhteellisen johdonmukaisesti tukenut niitä.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump rikkoo toisen maailmansodan jälkeisen linjan liputtamalla eristäytymisen puolesta. Trumpin hallinto pitää lähes kaikkia muita maita vapaamatkustajina, jotka hyötyvät Yhdysvaltojen taloudesta ja sotilaallisesta voimasta. Hänen mielestään näiden maiden tulisi maksaa sekä suojelusta että mahdollisuudesta päästä myymään tuotteitaan Amerikkaan.
Trumpin mielestä eurooppalaisilla on varaa tehdä vähemmän töitä, koska Yhdysvallat maksaa heidän turvallisuutensa. Väite on sinänsä totta. Se mitä hän ei kerro, on se, että Yhdysvallat on hyötynyt taloudellisesti Euroopan talouskasvusta. Kiina on taas rakentanut teollisuusimperiumin tullimuurien taakse, mikä sekin on totta.
Eurooppalaiset yksin
On shokki, että Yhdysvallat on yksipuolisesti sivuuttanut solmimansa NAFTA-sopimuksen ja syyttää Ukrainaa sodasta. Tämä shokki on saanut eurooppalaiset kyseenalaistamaan, pitäisikö Yhdysvallat kiinni NATO-velvoitteistaan. Sopimuksen luotettavuus riippuu siitä, noudattavako osapuolet sopimusta.
Eurooppalaiset ovat päättäneet, että heillä ei ole varaa ottaa selvää Trumpin ja mahdollisten tulevien Trumppien luotettavuudesta. Euroopan on siis pakko maksaa omasta turvallisuudestaan. On sikäli onni, että Eurooppa on ehtinyt paitsi vaurastua, myös laajentua Amerikan suojeluksessa. Lisäksi eurooppalaiset ajavat yhdentymisen jatkamista kilpailukyvyn parantamiseksi. Energia-, rahoitus- ja puolustusmarkkinat ovat pirstaloituneita.
On tietenkin ironista, että Euroopan unioni patistaa jäsenvaltioitaan varustautumaan uudelleen. Unioni on alun perin suunniteltu estämään asevarustelua ja sotaa sitomalla Saksa ja Ranska taloudellisesti yhteen niin tiukasti, että sota olisi hulluutta. Eurooppa tulee edelleen olemaan riippuvainen Yhdysvaltojen sotatarvikeostoista, kunnes se pystyy kasvattamaan omaa puolustusalaansa.
Saksa muutoksen eturintamassa
Saksa on varustelun ja investointien näkökulmasta avainasemassa, koska se on ainoa suuri eurooppalainen talous, jolla on vuosien säästökuurin jälkeen mahdollisuus ottaa reippaasti velkaa. Ranskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole Saksan kaltaisia taloudellisia mahdollisuuksia investoida.
Saksa on lanseeraamassa mittavaa investointiohjelmaa, joka edellyttää voimakasta velkaantumista. Velkaantuminen taas edellyttää perustuslain muutosta, mitä vaalien voittanut kristillisdemokraattipuolue onkin tekemässä. Perustuslain muuttamisella on kiire, sillä populistipuolueiden nousu tarkoittaa, että se olisi hyvin vaikeaa tulevassa parlamentissa.
Velkarahapaketti on historiallisen suuri, ja se käytetään ensisijaisesti infrastruktuuri- ja puolustusmenoihin. Uutisen seurauksena Saksan kymmenen vuoden velkakirjojen korko nousi eniten yhdessä päivässä sitten Berliinin muurin sortumisen.
Paketilla on elvyttävä vaikutus, mutta vaikutus osuu lähinnä tuleviin vuosiin. Investointipankki Goldman Sachs arvioi, että menopaketti nostaa Saksan bruttokansantuotteen kasvua 0,2 prosenttiyksikköä kuluvana vuonna ja 0,5 prosenttiyksikköä vuonna 2026.
Tullit horisontissa
Ennen finanssipaketteja tullit saapuvat Eurooppaan. Trump on tehnyt selväksi, että hän asettaa tulleja Euroopalle huhtikuun alussa. Koska hän vaikuttaa olevan valmis asettamaan tulleja Meksikolle ja Kanadalle, on selvää, että hän on valmis siihen myös Euroopan osalta. Kanadan ja Meksikon tullit ovat hankalia Yhdysvaltojen taloudelle Pohjois-Amerikan kattavien toimitusketjujen takia. Tullien asettaminen Euroopan tuonnille aiheuttaa vähemmän logistista päänvaivaa USA:n taloudelle.
Eurooppa reagoi Trumpin tulleihin todennäköisesti samalla pelikirjalla kuin Trumpin edellisen valtakauden aikana. Silloin Euroopan vastatoimena oli asettaa noin puolet tulleista heti, valittaa WTO:lle ja jättää toinen puolikas mahdollisesti myöhemmälle ajankohdalle. Tällä kertaa Eurooppaa auttaa neuvotteluissa se, että Yhdysvaltojen vaihtotaseen alijäämä on pienempi nousseen palveluviennin takia. Trump puhuukin mieluummin tavarakaupasta. Tämä palveluvienti koostuu lähinnä yhdysvaltalaisten teknologiayritysten myymistä tietotekniikkapalveluista.
Euroopalla on varaa omaan puolustukseen
Trumpin irrottautuminen Yhdysvaltojen perinteisistä ulkopoliittisista tavoitteista pakottaa lopulta Euroopan integroitumaan ja kehittämään oman sotilaallisen voiman. Kun eurooppalainen alkuhuuma hälvenee, yhdentyminen etenee todennäköisesti toivottua hitaammin, sillä eurooppalaiset erimielisyydet eivät ole kadonneet mihinkään. Onko meillä esimerkiksi saksalainen, ranskalainen vai brittiläinen taistelupanssarivaunu?
Eurooppalainen ratkaisu tulee olemaan epätäydellinen, sillä se tulee heijastamaan 27 maan eriäviä kannustimia ja taloudellisia profiileja. Kriittistä on se, että Saksa on vihdoin valmis vetovastuuseen. Toinen hyvä uutinen on se, että koska Euroopan unionin bruttokansantuote on 16 000 miljardia euroa ja väkiluku 450 miljoonaa, taloudellinen vauraus riittää enemmän kuin hyvin uskottavan puolustuksen rahoittamiseen.
Valtteri Ahti
