Bank of American syyskuun salkunhoitajakyselyn mukaan 92 prosenttia uskoi Euroopan vaipuvan taantumaan seuraavan 12 kuukauden aikana. Viime kuussa vastaava lukema oli 75 prosenttia.
Syy Euroopan taantumalle on negatiivinen energiashokki, joka on Venäjän vastatoimi lännen pakotteita ja Ukrainan tukea vastaan. Tätä kirjoittaessa sekä sähkön, että maakaasun hinnat ovat tulleet selvästi alas huipuistaan. Riski on kuitenkin se, että energiamarkkina voi kriisiytyä uudelleen esimerkiksi talvella.
Saadaksemme kuvaa shokin mittakaavasta voimme verrata, kuinka merkittävä osa Euroopan talouden tuottamasta bruttokansantuotteesta menee energiaan. Finanssiyhtiö Blackrockin arvion mukaan Euroopan käyttämä summa öljyyn, hiileen ja maakaasuun vastasi ennen kriisiä noin kahta prosenttia bruttokansantuotteesta. Saldo on tällä hetkellä 11,7 prosenttia, eli saman verran kuin 70-luvun öljykriisien aikana. Koska Eurooppa tuo merkittävässä määrin öljyä, hiiltä ja maakaasua alueen ulkopuolelta tarkoittaa se sitä, että merkittävä osa summasta on pois alueen taloudesta. Shokki olisi siis periaatteessa hyvin suuri.
Shokit johtavat tyypillisesti toimiin. Euroopassa lanseerataan vastatoimia sekä unionin että paikallisella tasolla. Vastatoimet käsittävät hintakattoja, Windfall-veroja, sähköveronalennuksia ja suoria tukia. Mittavat elvytystoimet pehmentävät selvästi shokin vaikutusta ja siirtävät energiayhtiöiden tuloja kotitalouksille. Toimet ovat jo rauhoittaneet markkinoita.
Toimet kuitataan merkittävässä määrin velkarahalla, eli nykysukupolven sähkölaskut siirretään tuleville sukupolville. Inflaatio tuo sikäli helpotusta tilanteeseen, että nominaalinen bruttokansantuote nousee kohisten, mikä lisää verotuloja ja siten tasapainottaa valtiontaloutta. Inflaatio sulattaa valtioiden velkavuorta.
Venäjä käyttää maakaasua energia-aseena
Aiemmin Euroopan maakaasun tuonnista 45 prosenttia tuli Venäjältä. Nyt Venäjä on kutistanut maakaasun vientiä Eurooppaan vajaasta 300 miljoonasta kuutiosta alle 50 miljoonaan kuutioon. Maakaasun hinnan raju nousu on ajanut energiamarkkinat kriisiin, sillä kallein energiamuoto määrittää sähkön hinnan markkinoilla.
Sähkön kysynnän noustessa kalliimpi ja kalliimpi tuottaja määrittää sähkön hinnan koko markkinalla. Halvin sähkö tuotetaan tuulella ja ydinvoimalla. Kalleimmat tuottajat ovat hiilivoimaloita ja maakaasun hinnan noustessa maakaasuvoimaloita. Eli kysynnän ollessa korkeata ja tarjonnan ollessa vähäistä esimerkiksi ydinvoimaloiden huoltoseisokkisesongin aikana, hyvin kallis maakaasu määrittää sähkönhinnan Keski-Euroopassa. Kallis keski-eurooppalainen sähkö tarkoittaa, että sähkö virtaa Norjasta ja Ruotsista Keski-Eurooppaan. Sähkön virratessa Keski-Eurooppaan sähkön hinta voi nousta myös Pohjoismaissa. Sähkön hintaa ympäri Eurooppaa määrittävät siis kysyntä, paikallinen tarjontapaletti ja siirtokapasiteetti. Jos siirtokapasiteettia olisi tarpeeksi, vallitsisi koko Euroopassa yksi hinta.
Shokki ajaa sähkömarkkinan murrokseen
Shokit aiheuttavat rakenteellisia muutoksia. Viime energiakriisin aikaan, eli 70- ja 80- luvuilla, OPECin öljysaarrot nostivat öljyn hintaa. Kallis öljyn hinta ajoi lännen vähentämään öljyn käyttöä ja teki talouksista merkittävästi energiatehokkaampia. Venäjän maakaasu kärsii saman kohtalon kuin Lähi-idän öljy.
Maakaasu on itse asiassa paljon haavoittuvaisempi. Öljytankkeri voi kulkea satamaan kuin satamaan, Venäjän maakaasuputket vievät lähinnä Eurooppaan. Laajamittainen maakaasuputkien rakentaminen itään ja etelään lännen sijaan olisi astronomisen kallis ja pitkäaikainen projekti.
Energiashokin myötä Eurooppa murtaa riippuvuuden venäläisestä maakaasusta ja muokkaa energiamarkkinan sääntelyä. Investoinnit kanavoidaan muista kuin Venäjältä tulevaan maakaasuun, nesteytettyyn maakaasuun ja uusiutuviin energiamuotoihin. Nesteytetyn maakaasun toimittajat investoivat omaan tuotantoonsa, ja markkinalle tulee lisää tarjontaa.
Sähkömarkkina on yhteiskunnan kannalta kriittinen toimiala, jonka toimintaedellytykset varmistetaan tapahtui mitä tapahtui. Tapahtumissa on vahva kaiku finanssikriisin ajoilta, jolloin pankkien riskinotosta tehtiin epäedullisempaa. Pankit käyttävät nyt velkavipua vähemmässä määrin kuin ennen finanssikriisiä. Yhteiskunta ei voi antaa systeemisesti tärkeän toimijan, kuten merkittävän pankin tai sähköyhtiön, mennä nurin.
Tuet menevät hukkaan, jos koordinaatiota ei ole
Tuleva sääntely sisältää jonkinlaisen yhdistelmän hintakattoa, kysynnän leikkauksia ja Windfall-veroja. Hintakaton ongelma on tietenkin se, että jos katto on liian matala, ei sähköä tuoteta tarpeeksi ja sähkön jakelua joudutaan rajoittamaan. Winfdfall-vero ei vaikuta hintaan, vaan siirtää sähkön korkean hinnan aiheuttaman taloudellisen rasituksen kotitalouksilta yrityksille. Kysynnän vähentäminen on avainasemassa. Komissio voi ehdottaa toimia, jotka leikkaavat paitsi kysyntää, myös kysyntää tiettyinä hetkinä, jolloin kuormitus on suurinta.
Eurooppalainen koordinaatio on tärkeää, kun tukia suunnitellaan. Tuet tulisi tehdä tavalla, joka ei vähennä kannustimia leikata sähkön käyttöä. Eli tuet tulisi jakaa könttäsummina, jolloin tuki ei olisi sidottu energian hintaan. Näin sähkön korkea hinta edelleen kannustaisi sähkön käytön vähentämiseen. Pahimmassa tapauksessa eri valtiot jakavat sähkön hinnan alennuksia, jolloin eurooppalaiset kilpailevat samasta niukasta sähköstä.
Tärkein asia on se, että merkittävät tukitoimet pehmentävät shokin suuruutta ja siksi talous ei todennäköisesti vaivu syvään taantumaan. Pidemmällä tähtäimellä Venäjän kostotoimet osuvat sen omaan nilkkaan, kun Eurooppa vihdoin katkaisee kahleensa halpaan venäläisenergiaan.
Valtteri Ahti
